tiistai 23.10.2017
Severi

Nyanssien puute

Me ihmiset olemme loppujen lopuksi melko yksinkertaisia. Olemme vain eläimiä, joilla on ajan ja moraalin taju. Me tarvitsemme suojaa, lepoa, ravintoa ja lajitovereita. Tässä julmetun kiireisessä nykymaailmassa ja länsimaisessa yhteiskunnassa varisinkin meidän pieniä päitämme helpottaa kovasti, jos asiat ovat mahdollisimman selkeitä. Mitä mustavalkoisempi totuus, sen mieluummin sen ottaa väsynyt, turhautunut mieli vastaan.

Jos kotikylän tie on laitettu kuntoon ja samalla viikolla lukee viikkoaviisista jonkun hallituspuolueen vaativan lisää varoja teiden kunnossapitoon, on helppo vetää suora viiva kahden mahdollisesti toisistaan täysin irrallaan olevan asian välille. Tuollaisissa useita poliittisia päätöksiä ja paljon valmistelua vaativassa asiassa tarvitaan muutakin kuin yhden puolueen vaatimus tai toive.

Jos naapurin Keijo ei saa työpaikkaa eikä naista, mutta viereisen kylän Muhammed saa, on helppo kuvitella että Muhammedin hyvä on Keijolta pois. Ehkä Muhammed on vaan mukava ja työteliäs tyyppi ja Keijo luotaantyöntävä sekä nais- että työmarkkinoilla?

Katalonian äänestäjät eivät ehkä ole mustavalkoisesti rauhaa ja demokratiaa rakastavia tai paikalliset poliisit väkivaltaisia hulluja. Las Vegasin ampujasta on turha luoda selkeää kuvaa pelkkien naapureiden haastattelujen varassa. Jari Sillanpää ei ehkä olekaan narkkari. Sama ruokavalio ei sovi kaikille. Sukupuolien kirjo on itse asiassa suurempi kuin kaksi vanhaa Nainen Ja Mies.

Jos sinulle itsellesi ei ole koitunut ongelmaa jostain asiasta, se ei tarkoita etteikö se voisi olla todella kipeä asia jollekin toiselle tai jopa laaja globaali ongelma, joka ei vain kosketa Sinun arkeasi ja kokemusmaailmaasi. Sinä et vain näe monia nyansseja asian ympärillä, katsot maailma omien lasiesi läpi ja toteat ”Tää maailma on tällainen”. Jollekin toiselle se ei sitä ole.

Me niin mielellämme laittaisimme asiat sieviin selkeisiin laatikoihin. Tuo on musta, tuo on valkea. Mutta tämä maailma on äärimmäisen monimutkainen paikka ja harmaan miljoonat nyanssit mahtuvat meidän mustamme ja valkoisemme väliin.

Se mitä me usein välttelemme on epämukavuus. On epämukavaa jos jonkun faktat tuntuvat painavimmilta kuin omat vanhat. Kivempi ja helpompi on pysytellä kannassaan ja olla yksinkertaisesti kuuntelematta ärsyttävää jankuttajaa joka tulee opettamaan. Kivempi ja helpompi on sanoa “sulla on oikeus mielipiteeseesi” vaikkei puhuttaisi mielipideasioista vaan faktoista. Usein tuntuu, että kivempi ja helpompi olisi jopa huutaa, suuttua, poistua paikalta tai haistattaa pitkät. Päästinpäs siitäkin keskustelusta, huhhuh, olipas likellä että olisin joutunut todistelemaan omia kantojani, puhumaan arvoistani tai kaikista pahinta: tunnustamaan olevani heikko tai väärässä.


  • Kommentit

    • Timo Heikkilä

      Tuohan kuulostaa järkevältä. Ja mitä useammin lukee, niin sitä vähemmän.

    Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *