lauantai 16.12.2017
Auli, Aulikki, Aada

Myytti yhdistysaktiiveista nuorista

Iisalmessa pidettiin maanantaina järjestöilta yhteistyössä Pohjois-Savon Solidaarisuusyhdistys ry:n Sakke-hankkeen, Iisalmen kaupungin ja paikallisten yhdistysten kesken. Illan aikana käytiin hyviä keskusteluja, siitä kuinka järjestöt voisivat konkreettisesti tehdä yhteistyötä toistensa ja kaupungin kanssa.

Monien yhdistysten huoleksi nousi illan aikana sama asia, jonka olen kuullut noin miljoona kertaa ja joka nostaa aina niskavillani pystyyn. ”Nuoria on niin vaikea saada mukaan toimintaan.”

Kannattaa muistaa, että ensimmäiset yhdistykset 1700-luvulla ovat olleet salaseuroja ja niitä paheksuttiin kovasti sivistysyhteiskunnan romuttamisesta. Salaseuroille koettiin tarvetta juuri siksi, että sitä kautta saatiin ääni kuuluviin ja pystyttiin vaikuttamaan. Näistä salaseuroista kehittyi ajan kanssa yksi suomalaisen yhteiskunnan tärkeimmistä toimijoista, nimittäin kolmas sektori.

Yhdistystoiminta on siis aikanaan haastanut yhteiskunnan normeja. Nyt ollaan tultu aikaan, jossa perinteinen yhdistystoiminta ei jaksa enää kiinnostaa nuoria. Moni nuori näkee rekisteröidyn yhdistyksen valtavana hallintohimmelinä, jossa vähäinen aika menee lähinnä yhdistyksen byrokratian pyörittämiseen. Nuorilla on kuitenkin perustavanlaatuinen tarve osallistua yhteiskunnan kehittämiseen ja kommentoida maailman menoa. Sama tarve joka salaseurojen perustajilla on ollut aikanaan.

Monet ovat huomanneet toimivammaksi vaikuttamispaikaksi sähköiset viestintäkanavat, kuten Facebookin. Itsekin olen useissa ryhmissä mukana Facebookissa, joissa muun muassa keskustellaan ajankohtaisista asioista, suunnitellaan teatteriretkiä tai kerätään rahaa kehitysyhteistyöhön. Kuulostaa ihan yhdistykseltä eikö totta?

Näissä yhteyksissä kuitenkin jo pelkkä julkaisusta tykkääminen voi nostaa asiaa esille yhteisöissä ja lisätä tietoisuutta asiasta. Tämä on siis todella matalan kynnyksen osallistumista toimintaan, ilman vuosia kestävää vastuuta yhdistyksen lehtileikkeiden arkistoinnista tai muusta yhtä oleellisesti toimintaan liittyvästä.

Yhdistysten ja kansalaisjärjestöjen asema on tärkeä nyky-yhteiskunnassa, mutta ei pidä pelätä osallisuuden tapojen muutoksia. Jos yhdistys tahtoo edellytyksiä toimia myös jatkossa, on nuori kohdattava aidosti ja maltettava olla latistamatta uusia ideoita. Jos nuoria haluaa mukaan toimintaan, on oltava oikeasti halua kuulla meitä nuoria ja valmiutta kokeilla uusia toimintatapoja rohkeasti. Näennäiskuuleminen on kyllä viimeinen naula arkkuun jonka yhdistys voi lyödä.

Olen monesti ollut mukana tilanteessa, jossa ainoana paikalla olevana nuorena käsketään kertomaan miten ne asiat pitää tehdä, että nuoria olisi kuultu. Joudun siis puhumaan spontaanisti koko nuorison puolesta ja antamaan vastauksia vaikeisiin kysymyksiin. Ja monesti vain koska en heti osaa ratkaista asiaa tyhjentävästi ja vastata, mitä mieltä 1,8 miljoonaa suomalaista (Väestökeskus, 0–29-vuotiaat 31.12.2016) on tästä asiasta, niin nuoriso leimataan valittajiksi, jotka eivät ymmärrä asioista vielä mitään.

Nuori voi oppia kokeneelta aktiivilta paljon kysymällä, mutta konkari ei voi opettaa nuorta paasaamalla ja alistamalla, sama tietenkin myös toisin päin. Täytyy muistaa, että kaikki lähtee oikeasta kohtaamisesta, jossa kumpikaan ei tiedä olevansa toista parempi, vaan molemmilla on mahdollisuus oppia monia uusia asioita keskustelemalla. Näin nuoria saadaan mukaan toimintaan.

Jani Riiki

myyttinen nuori, yhdistysaktiivi


  • Kommentit

    • Anne Aholainen

      Hieno kirjoitus Jani, sinä myyttinen nuori! Korjattakoon sen verran, että järjestöiltaa oli järjestämässä Pohjois-Savon järjestöyhteistyön kehittämishanke (Sakke 2017-2019) yhdessä Iisalmen kaupungin kanssa. Hankkeen hallinnoija on Pohjois-Savon Sosiaaliturvayhdistys ry.

    Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *