lauantai 16.12.2017
Auli, Aulikki, Aada

Millä hinnalla?

Yhdysvaltain presidentti ilmoitti ykskantaan, että Pariisin ilmastosopimukseen ei USA sitten lähde mukaan, ja maailma vavahti. En ole varmasti ainoa, jonka spontaani reaktio oli ”Eihän noin voi tehdä”. Se, että joku pelaa omien sääntöjen mukaan muiden pelatessa yhteisillä, ei ole pelkästään idioottimaista, vaan vaarallista. Ikävä kyllä meillä ei ole Maapallo numero 2 -ratkaisua sitten kun ensimmäinen on tuhottu.

Maailmanhistoria tuntee muitakin tällaisia sooloilijoita, ja ei tarvitse kovin montaa historiankirjaa lukea kun huomaa, että diktaattoreille tuppaa käymään huonosti. Toisaalta on myös selvää, ettei edes maailman vaikutusvaltaisimpiin johtajiin kuuluva tee päätöksiä yksin, vaan taustalla on joukko samanlaisia lyhytnäköisiä raukkoja, jotka eivät katso omia rahapussejaan pidemmälle. Se on raha joka puhuu.

Toivon totisesti, että tämä toimii herätyskellona muille valtionjohtajille. Sen sijaan että jäädään voivottelemaan napajäiden sulamista, olisi asialle tehtävä jotain. Jos se on pois talouskasvusta, näin olkoon. Pieninkään solunpuolikas minussa ei voi ymmärtää, että rahaa tahkotaan maapallon hyvinvoinnin kustannuksella.

Herra Trumpin on turha ajatella tekevänsä Amerikasta taas suuri ja mahtava, jos ei ole puhdasta vettä ja ilmaa ja rajat pursuilevat ilmastomuutos-pakolaisia… Sama pätee jokaiseen päätöksentekijään: oman valtion talouden priorisoiminen ei ole vaihtoehto, me kun elämme kaikki samalla pallolla.

Presidentinvaalien aikaan arvioi moni, että tulevaisuudessa on hankala selittää lapsille, ettei kiusata saa kun valtionjohtaja itse näyttää esimerkillään toista. Nyt olisi liian helppoa tipahtaa päiväkotitasolle ”Noku nuo muutkin” ja keskittyä omien rajojen rakenteluun sillä aikaa, kun muut yrittävät löytää yhteistä ratkaisua.

Elämänohjeena aivan kaikille puoluekokousta kesällä viettäville, puheenjohtajaa vaihtaville, valtaapitäville päätöksentekijöille, mutta myös jokaiselle vastavalmistuneelle, koulunsa päättäneelle, aikuisuuden kynnyksellä hapuilevalle, oikeastaan kelle vaan, laulun sanoin: No Man Is An Island. Kukaan ei pärjää yksin ja kukaan ei ole kaikkivaltias. Kompromissikyky ja keskustelutaito, niillä pääsee jo elämässä aika pitkälle.


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *