torstai 24.8.2017
Perttu

Mikä meitä suomalaisia yhdistää?

Suomi viettää itsenäisyyden juhlavuotta, mutta juhlapuheiden alla myös kuplii. Viime vuosina vastakkainasettelut ovat lisääntyneet ja kielenkäyttö on kärjistynyt. Koettu eriarvoisuus on vahvistumaan päin, samoin joidenkin kansanryhmien epäluottamus perinteisiin instituutioihin.

Mikä meitä suomalaisia oikein yhdistää? Vai yhdistääkö mikään? Miten vahvistetaan kansallista eheyttä?

Muun muassa tätä pohdittiin presidentti Sauli Niinistön järjestämissä Kultaranta-keskusteluissa, joihin sain osallistua alkuviikosta. Keskustelujen tarkoituksena oli pureutua ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, mutta totta puhuen monen mieli ja älypuhelin taisi harhailla dramaattisesti velloneessa hallituskriisissä.

Kansallisen eheyden tila ja tulevaisuus askarruttaa selvästi valtion johtoa. Syystäkin. Jokainen ymmärtää, että eriarvoistuminen voi heikentää keskinäistä luottamusta. Pelkkä moniarvoisuuden hehkutus ei näytä riittävän.

Tarvitsemme myös yhteisiä arvoja, jotka yhdistävät ja joiden taakse kaikki suostuvat. Haluamme olla osa suurempaa kertomusta. Vain silloin, kun kansalaiset kokevat Suomen puolustamisen arvoiseksi, sen puolesta halutaan nähdä vaivaa. Ihmisten on voitava luottaa perinteisiin instituutioihin, kuten hallitukseen, eduskuntaan, poliisiin, armeijaan, koululaitokseen ja terveydenhoitojärjestelmään. Jos luottamus romahtaa, yhteiskuntarauha voi nopeasti heikentyä.

Varottavia esimerkkejä löytyy historiasta. Heti Suomen itsenäistyttyä syttyi katkera sisällissota. Ensin punaisten ja sitten valkoisten mielivallan seurauksena suomalaiset surmasivat suomalaisia kaksi kertaa enemmän kuin puna-armeija talvisodassa. Vahvemman vastuu on aina suurempi ja raskaampi.

Toisaalta myös rohkaisevia esimerkkejä löytyy. Kun Neuvostoliitto hyökkäsi 20 vuotta myöhemmin ”vapauttamaan” Suomen työväen, kansalaiset asettuivat yhdessä puolustamaan Suomea. Sotien välissä jotakin oli tehty oikein. Talvisodan henki ei syntynyt tyhjästä marraskuussa 1939. Kansallista eheyttä oli onnistuttu sisällissodan jälkeen vahvistamaan niin, että selvä enemmistö koki Suomen sen verran omakseen, että oli valmis ponnistelemaan sen puolesta.

Arvelen, että keskinäistä luottamusta uhkaa mielikuvien tasolla ainakin kaksi asiaa, eliitin ylimielisyys ja kansalaisten kateus.

Jos niin sanottu eliitti lankeaa ylimielisyyteen, se vahvistaa epäoikeudenmukaisuuden kokemusta niin sanottujen tavallisten ihmisten piirissä. Olen tavannut köyhyydestä ja sairauksista kärsiviä, mutta en muista yhtään sellaista, joka olisi itse pääsyyllinen huonoon osaansa. He tarvitsevat tukea, eivät syyllistämistä.

Köyhän kiusauksena on puolestaan langeta kaunaiseen herravihaan ja kuvitella, että kaikki johtavassa asemassa olevat ovat itsessään pahoja oman edun tavoittelijoita. Sanottakoon selvästi: Kultarannassa tapasin myötätuntoisia poliitikkoja ja ahkeria virkamiehiä, jotka tahtoivat vilpittömästi käyttää lahjansa ja voimansa kaikkien suomalaisten palvelemiseen.

Juhlavuoden tunnus ”yhdessä” on osuva. Yhdessä pitää selvitä. Sillä muuten ei selvitä ollenkaan.

Kirjoittaja Jari Jolkkonen on Kuopion hiippakunnan piispa.


  • Kommentit

    • Toveri

      Kateus,köyhyys,körttiläisyys,kepulaisuus,kyräily,katkeruus,kyttäys!

    • Pielakas

      Itse yhdistämisongelmaan sanoisin, että pääasialliset yhdistäjämme ovat valtiollinen yhteys ja valtion ulkorajat. Sitä mukaa kuin rajat madaltuvat, heikkenee keskinäinen yhteyskin.

      Vahva ellei vahvin osa yhdistymistämme on vuosisatoja ollut pitkä ja jyrkkä itärajamme, takanaan vieraantuntuinen mahti, yhteinen pääasiassa negatiivisten tunteiden ja spekulointien kohde, usein historiassa suoranainen vihollinenkin. Menneiden muistot ovat yhä meitä yhdistäviä.
      Suhde läntiseen naapuriimme – vahva sekin – on sen sijaan historiallisista sekä kulttuuri- ja kielisyistä aina tietyssä määrin erottanut meitä.

      • Pielakas

        Tottahan kuitenkin on, ettei itänaapurin vieroksunta ja pelko ole Suomessa aina ollut läheskään yleistä ja yhtäläistä. Autonomian aikana valtanäkökohdat tai ammatilliset ja kaupalliset edut saivat monelle itärajan madaltumaan. Itsenäistymisen jälkeen, varsinkin viime sotien jälkeisinä vuosikymmeninä vaikuttivat poliittiset ja ideologiset syyt samaan suuntaan. Viime vuosina on verraten yleinen vastakohtaisuus sitten ollut vallalla.

    • Pielakas

      Tilastotietoja tekee mieli täsmentää siten, että sisällissodan uhrien määrä (ml vankileireillä tauteihin ja nälkään kuolleet) oli enintään puolitoistakertainen määrä talvisodan uhreihin verrattuna, todennäköisesti tätä pienempikin.

      Ja lopun ylistyksen tulisi epäilemättä kuulua näin: ”Kultarannassa tapasin m y ö s myötätuntoisia poliitikkoja ja ahkeria virkamiehiä, jotka tahtoivat vilpittömästi käyttää lahjansa ja voimansa kaikkien suomalaisten palvelemiseen.” Sillä kansan palvelijoitakin on joka lähtöön, kuten meitä muitakin.

      • Pielakas

        Eikä tahto ole sama asia kuin kyky.

    • Valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa.

      Oli erittäin hyvä kirjoitus Jolkkoselta ja kun vielä kuvana oli Halla-ahoon osoittava tienviitta. Halla-ahohan meitä suomalaisia jatkossa yhdistääkin. Se on totta. Oikein hyvä ja älykäs veto toimittajalta. Suurta ymmärrystä, sanoineen ja kuvineen. Kiitos, tästä kansa ja lukijat tykkää.

      • Pielakas

        Kansan tykkäämiset… jos niiden mukaan nykyisellään asioita vietäisiin, niin pian oltaisiin täydessä kaaoksessa. No, siitäkin tietysti monet tykkäisivät. Mutta ei, kansa on opetettava tykkäämään rakentavista ja eteenpäin vievistä asioista. Kyllä se onnistuu, kun vedotaan kansalaisten vastuuntuntoon ja sellaisesta kiitellään sekä osoitetaan, miten oikeista asioista tykkääminen tuottaa heille itselleen tykkäämisen arvoisia etuja ja parannuksia elämään.

        • Rasmus Mussen

          Sveitsissä eletään kansan tykkäämisten mukaan ja hyvin eletäänkin. Meillä on ongelma on vastuuttomuuden kulttuurissa, jota on haluttu ylläpitää eliitin toimesta. Orjia kun on helpompi ohjailla, kuin itsellisyyteen tottuneita yksilöitä.

    • Rappiolla

      Taitaa se talvisodan henki olla enemmän legentaa,jos et ollut hengessä mukana niin lähti henki ja sait rikkurin maineen.Ja sitä Neukkukorttia on turha enää vilkutella,Presitentti Niinistökin haluaa jo kuulemma päästä vähitellen Kekkosesta eroon… lausumansa perustella.Herravihalle on selvät perusteet ainakin nykysuomessa,herra ottaa aina enemmän köyhiltä ja antaa rikkaille ja nämä ”kultarannat”on näitä kilvenkiilloitus kokouksia joissa herrat pääsee esittämään viisaita ajatuksiaan ja myötämieliset nyökkäilee kuorossa.Mutta yleisesti ottaen hyvin taitaa mennä ja vielä paremmin menisi,jos muutamat porukat pitäisi kätensä omissa taskuissaan eikä valtion tukikukkarolla kerjäämässä ,kuten uutiset kertoo.

    • kabbalainen

      Jolkkonen on jo pitkään ruokkinut voimakasta tunnetta motiiviensa tekopyhyydestä. Tämä kirjoitus vahvistaa sen, että mies on poliittisempi on kuin moni poliitikko, ja tekopyhempi kuin edustamansa oppi. Kunpa vain palkkansa maksajat näkisivät Jolkkosen motiivit.

      Hyvää kirjoituksessa on se, että Jolkkonen vetää mattoa itsensä ja edustamansa tahon alta. Uskonto ja Kirkko kun ovat kaikkea muuta, kuin ihmisiä yhdistäviä.

      • Perinteistä Jussia juhlimaan.

        Todennäköistä on, että mies nimeltä Halla-aho on se, joka tulee jatkossa yhdistämään suomen kansan oikeudenmukaisen tien kulkijoiksi. Siksikö tätä vastustetaan kaikin konstein. Viisasmies, jolla on sisäinen tahto puuttua korruptioon ja hyvävelijärjestelmän purkuun ja samoin taata demokratian ja sananvapauden säilyminen.

        • Volmari Kuulapää

          Käyttääkö sitten ”viisas mies” nimitystä ihmissaasta, tai toivooko julkisesti ja nimeltä tiettyjen henkilöiden joutuvan väkivallan kohteiksi? En jaksa uskoa että tällaisia puhuva voisi yhdistää Suomen kansan.
          Jotkut pienituloisetkin palvovat häntä mestarina ja messiaana mutta totuus on että porvarikin on porvari vaikka voissa paistaisi.

    Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *