sunnuntai 22.10.2017
Anja, Anita, Anniina, Anitta, Anette

Metsäsuomalaiset

Suomalaisista puhutaan usein metsäkansana. Jotenkin meillä näyttää olevan vahvasti iskostuneena mieleen kuva karvalakkimiehestä, joka istuu kannonnokassa miettimässä syntyjä syviä tai vaaleakutrisesta Eloveena-neidistä mustikassa. Liekö kysymys sukupolvieroista ja kaupungistumisesta kun nykysuomalaiset kuitenkin jättävät suurimman osan marjoista mätänemään mättähälle eivätkä sienilajeja varmaan juuri tunnista. Kuusikkoon kuljetaan usein siellä kaupungin rajojen sisäpuolella missä kunta on tehnyt pururadan.

Kyllähän rakastavan luontosuhteen voi luoda myös kaupunkiympäristössä, onhan keskuspuisto mukava kerrostaloviljemään verrattuna, välillä vaan mietin että milloin on viimeksi päivitetty tätä kuvaa “metsäsuomalaisesta”?

Tämän päivän perus-suomalainen ei ole todennäköisesti nähnyt elämässään oikeaa metsää. Hän on nähnyt puupeltoa. Hän on käyskennellyt ihmisen istuttamien hyötyviljelmien keskellä ja huokaillut kauniita sanoja kuten ”luonnollisuus” tai jopa ”äiti maa” tai ”Jumalan käden jälki”. Kyllä siellä kuulkaa näkyy Erkin, Raimon tai Veikon käden jälki kun ovat tehneet avohakkuut, harventaneet tai istuttaneet.

Muistan ensimmäisen reissuni Vienan Karjalaan, sen ihmetyksen kun bussi pääsee rajan ohi ja maisema muuttuu. Ne ryteiköt, jotka vilisevät ikkuiden takana ovat aivan ainutlaatuisia jopa tällaiselle Nerohvirran korvessa kasvaneelle. Tuollaista se on se oikea metsä, huokailin. Ei ihme että se Ikea on halunnut sinne pykäistä sen puljunsa keskellä ei-mitään, siellähän on maailman parhaat puut!

Meidän puupeltomme ovat helppokulkuisia ja siistejä, vähän niin kuin pesukone nyrkkipyykkiin verrattuna tai pitsa sopivasti pakastealtaasta suuhun: me tarvitsemme helppoja ja mukavia ratkaisuja kiireiseen elämäntapaamme, jossa meidät on typistetty kuluttajiksi ja hyödykkeiden käyttäjiksi.

Haluan mielenrauhaa ja lenkkipolun, haluan toimeentuloa ja ilmaisia marjoja, lähdenpä siis metsään. Ei tullut kellään koskaan mieleen ajatella mitä se metsä haluaisi tai tarvitsisi?

Kuntavaalien kolkutellessa aivan ovella en voi olla miettimättä, että minä ainakin äänestäisin sitä ehdokasta joka lupaisi suojella aarniometsiä ja metsien moninaisuutta. Vaan kun oma äänestyskuntani on Malmö, jossa metsistä ei ole tietoakaan, pitää tyytyä siihen, että toistaiseksi elämässäni ovat lähimmät pöpeliköt pyökkimetsiä jonne täytyy matkustaa puoli tuntia bussikyydillä. Toivotaan siis ainakin sellaisia päättäjiä kaikkialle, jotka hoitavat toimivan julkisen liikenteen!


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *