lauantai 21.10.2017
Ursula

”Menikö tunteisiin?”

Viimeksi esimerkiksi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä iski silmään sanamuoto, joka provosoi allekirjoittanutta. Kun joku asia tuntuu ja vaikuttaa sielun sopukoissa, sanotaan ”Se meni tunteisiin” vähän niin kuin tunteilu olisi jotain erityislaatuista ja harvinaista. Tosiasiassahan me ihmiset tunnemme kaikenlaista kaiken aikaa.

Mutta eihän se itse sanonta ja muoti-ilmaisu ole mikä pistää minua ärsyttämään vaan sen käyttö negatiivisissa yhteyksissä. Kuulostaa kuin jonkun meneminen tunteisiin olisi asia jota tulisi välttää.

Nettikeskustelussa käytetään lyömäaseena lausetta ”Menikö tunteisiin?” aivan kuin ideaali olisi olla kylmän realistinen, tunteeton jääkalikka? Totta kai meni tunteisiin, hemmetti soikoon, tekee mieli välillä huutaa tietokoneen kuvaruudulle. Olen ihminen, en mikään kone!

Miten voisi olla menemättä, jos joku sylkee kuvainnollisesti suustaan loukkauksia miten sattuu? Kuka nyt olisi niin valaistunut zeniläinen, että kulkisi pitkin maailmaa olematta välittämättä muiden sanoista, teoista ja mielipiteistä? En minä vaan ainakaan.

Mikäköhän korkeamman olemisen taso on saavutettu, kun voi sanoa että ei mene tunteisiin? Kun self help -kirjat neuvovat ettei pidä jäädä kiinni tunteisiin ja kanssaolijoille on usein raskasta jos joku on kovin tunteikas, tuntuu, että meidän aikamme pahin uhka on yksilön liiallinen tunneilmaisu. Hyi sitä, joka julkisesti itkee tai ilosta huutaa, aiheuttaa hämmennystä ja saattaa ympärillä olijat kohtaamaan omia sielunsyvyyksiään.

Yhteiskuntamme huippuyksilöitä lienevät tunnekylmät työkoneet, jotka valittamatta (mielellään puhumatta ollen hajuttomia, värittömiä ja kaiken kaikkiaan huomaamattomia yksilöitä) tekevät pakolliset hommat ja menevät sitten kuluttamaan kuten hyvän kuluttajan kuuluu ja sitten kotiinsa olemaan villasukissa tassutteleva hiljainen naapuri, joka ei varmasti ketään ärsytä.

Kyllä vaan kummasti menee tunteisiin minulla tällainen ihmiskuva.

Vaadin lisää tunteilua! Lisää julkista itkua, lisää lupaa saada itkeä. Lisää kummallisia ihmisiä ja lupa kaikille olla kummallinen. Se on taatusti kaikkien etu jos opimme tunnistamaan omia tunteitamme, ilmaisemaan niitä ja vieläpä hyväksymään muiden tunneilmaisua.


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *