torstai 22.11.2017
Silja, Selja

Maamiehen kesä

Kevät. Se on pitkä. Toukokuun lopussa räpsii vielä räntää. Lämpötila ylettää hädin tuskin viiteentoista. Kyllähän se siitä lämpiää, kun vain saadaan kylvöt tehtyä. Vaihdetaan kuitenkin osa rapseista rypsiin.

Riittää lyhyempikin kesä. Kaiken lisäksi siemenet on hankittu ja tukihakuun pitäisi tehdä muutoksia. Ei huvita muuttaa kylvösuunnitelmia.

Kesä. Mikä kesä? Kesäkuun sademäärä on noin 40 millimetriä. Se olisi voinut tulla vaikka yhdessä kuurossa. Mutta nyt sade jakautui koko kuukauden ajalle. Loput kevätkylvökset alkavat orastaa vasta sateiden jälkeen. Nyt tietää jo, että kasvusto tulee olemaan kirjavaa puintiaikaan. Kevät vain jatkuu.

Koko kesäkuun aikana lämpötila nousee vain muutaman päivän aikana yli 20 asteen.

 

Kuiva ja kylmä kesä. Uusi yhdistelmä. Edes rikat eivät orastu kunnolla, kun on niin kuivaa. Heinäkuun alussa rypsit ovat vasta vaivaishiiren kokoisia. On pakko sadettaa. Rypsillä kuitenkin on – siis vielä keväällä oli – kilohintaa. Ensimmäinen kunnon sadekuuro tulee vasta heinäkuun puolivälissä. Ensimmäinen tuorerehusato korjataan. Onneksi helteitä tulee usein heinäkuun lopussa. Ja elokuussakin helleaalto on mahdollinen. Helteitä – tai edes lämmintä – ei tule.

Onneksi timotein siemenviljelmät näyttävät hyviltä. Ne ovat käyttäneet kevätkosteuden tehokkaasti. Ja onhan se kumma jos timotei ei pärjää tällä korkeudella. Normaalisti timotein puinti on samoihin aikoihin sorsastuksen alun kanssa. Nyt ei ole mitään kiirettä. Kumpaankaan.

 

Voihan elokuun loppu olla lämmin. Ja ainakin syyskuussa on pakko olla lämmintä ja poutaa?! Mutta ei. On kylmää. Sen sijaan sadetta riittää.

Vihdoinkin korkeapaine. Syyskuun puolivälissä. Tehokas korjuuketju odottaa purtavaa. Saapuukin mahtava sumu. Hyvä, jos pellolle löytää.

Elonkorjuuseen ei ole mitään asiaa. Timoteitä puidaan heti, kun aurinko vähänkin näyttäytyy. Lakopaikoista on pakko ajaa yli, vaikka sieluun sattuu. Lopulta kaikki touko on ajettu puimurin läpi. Ehkä puolet sadosta menee saman tien puimurin läpi.

Kuivauskustannukset nousevat. Vettä pitää ajaa öljyn voimalla takaisin taivaalle. Korjuuaika on kovaa niin tekijöille kuin koneillekin. Märkä vilja ei kulje putkissa tai jakajissa. Hermot on kuin viulun kieli. Ei olisi mukava hiihdellä keväthangilla, joilla ohran tähkä vielä pilkistää. Pakko nämä on kaikki ryystää pois. Saisi päätökseen tämänkin kasvukauden. Kesästä on turha puhua.

 

Lokakuun loppuun mennessä lämpösummaa on kertynyt vain hieman yli 900 asteen. Se ei riitä juuri mihinkään. Vaikka kasvinviljelijöitä on kohdannut pahin kato kymmeniin vuosiin, viljan hinta ei osoita minkäänlaisia merkkejä noususta.

Kele – mikä vuosi.

 

Kirjoittaja Antti Sarvela on maanviljelijä ja Iisalmen kaupunginvaltuutettu (kok.).


  • Kommentit

    • Ruiskukkanen

      Valivali ja ruistapukkaa niin että ennätykset paukkuu ja laarit pullistelee .

    Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *