sunnuntai 22.10.2017
Anja, Anita, Anniina, Anitta, Anette

Maalaisen luontokokemuksia

Luonnon monimuotoisuus on yksi vahvoja yhteiskunnallista kehitystä ohjaavista arvoista. Ehkä vahvin. Kaikista merkittävistä hankkeista pitää laatia ympäristövaikutusten arviointi. Ja hyvä niin. Ympäristölupaehdoissa vaatimus parhaimman saatavilla olevan teknologian hyödyntämisestä takaa sen, että päästöt vähentyvät lupia uusittaessa.

Meillä on vallalla sellainen käsitys, että luonnon monimuotoisuus on kaventunut. Saattaa olla niin. Kaikki muutokset ovat sidoksissa yhteiskunnalliseen kehitykseen. Maatalouden kehittyminen, kaupungistuminen ja ihmisen elämässä tapahtuneet kaikki muutokset vaikuttavat luonnon kehitykseen.

Kaikki olemme omakohtaisesti havainneet merkittäviä muutoksia. Omalta kohdaltani selkeitä muutoksia on paljon. Jos pienenä poikana halusi nähdä joutsenen, olisi pitänyt mennä Aulangolle katsomaan. No siihen ei ollut varaa eikä mahdollisuuksia muutenkaan. Kurki oli tuttu vain satukirjoista. Korppi oli pahanilman lintu, jota ei edes toivonut näkevänsä. Hirviä ei niin ikään nähnyt. Lieneekö johtunut salakaatajista vai siitä, että niitä oli vähän. Nyt on toisin. Nämä lajit ovat arkipäivää, joillakin alueilla ihan riesaksi asti.

Kesällä olin juoksulenkillä Rönkönniementiestä haarautuvalla Pirttiniementiellä. Jonkun mielestä korvessa. Tieltä lähti kaksi kurkea lentoon. Juostessani huomasin pienen mytyn tiellä. Kas kurjenpoikahan oli tekeytynyt kuolleeksi. Ohitin sen varoen häiritsemästä poikasta. Kun juoksin takaisin, poikanen oli jalkeilla. Osat vaihtuivat. Tullessani kohdalle kurjenpoikanen juoksi nokka ojossa minua kohti tavoitteena kinttujeni nokkiminen. Nyt raavas mies pelkäsi hentoa kurjenpoikasta. No tämä episodi vain kertoo, että kurkia on paljon ja ne ovat tottuneet ihmisiin.

Pikkupoikana laitoin pihapuihin linnunpönttöjä. Kaikkiin pönttöihin pesi heti kottaraisia. Nyt kun vuosikymmeniä myöhemmin laitoin lastenlasteni kanssa samoihin puihin uusia pönttöjä, asukkaita kyllä tuli, mutta ei ainuttakaan kottaraista. Toinen lintu, joka pihapiiristä on hävinnyt, on keltavästäräkki. Molempien häviäminen liittynee laidunmaiden ja muiden peltojen metsittämiseen. Sen sijaan pääskyset ovat muutoksesta huolimatta pysyneet pihapiirissämme.

Kansakouluikäisenä nassikkana puissa oli naavaa. Lukioikäisenä ei enää. Rikkihappo Oy oli aloittanut Siilinjärvellä muutamia vuosia aikaisemmin hävittäen naavan. Nyt kun päästöt on saatu vuosikymmeniä sitten kuriin, naava on palannut puihin. Vanhat kuusikot näyttävät arvokkailta naavapartoineen.

Ihmisen elämä muuttaa aina luontoa. Kaupungistumien luo mahdollisuuksia uusille lajeille. Samaten muuttuva maaseutu tarjoaa kasvutilaa entisille ja uusille lajeille. Lajeja on vanhassa historiassa kuollut sukupuuttoon, niitä kuolee myös tänään ja tulevaisuudessa. Luonto ei ole uhattuna yksittäisten lajien häviämisen myötä, kun vain lajien monimuotoisuus kyetään turvaamaan. Pitää olla tilaa ja mahdollisuuksia myös uusien synnylle.

Perinteinen agraarikulttuuri on elänyt luonnosta. Luontoa on aina käytetty hyväksi elämisen välineenä. Samalla sitä on kunnioitettu ihmistä vahvempana voimana. Tämä vanha suhde elää edelleen. Nykyisten luontoaktiivien ja maaseudulla elävien näkemysten välillä on kyllä selkeä juopa. Puhutaan samoista arvoista mutta toistemme ohi. Kuvaavaa on Lapinlahden kunnaninsinööri, maanviljelijä Eero Mykkäsen muutaman vuoden takainen sarkastinen tokaisu: Mitäpä ne maanviljelijät luonnosta ymmärtävät, ikänsä vain maata viljelleet ja metsiä hoitaneet.

Niinpä.

Kirjoittaja on Lapinlahdella asuva Pohjois-Savon ely-keskuksen ylijohtaja.


  • Kommentit

    • Nikkari

      Virrannalta voisi kysyä, hän kun tyytyväinen oman pihan pääskymäärään, miksi räystäspääskyt katoavat pesimästä kunnostettujen tiesiltojen(ely-hankkeita) alta.

    • Rappiolla

      ”Luonto ei ole uhattuna yksittäisten lajien häviämisen myötä”mistähän se Virranta kehitää uuden keltavästäräkin entisen tilalle ,siihen saattaa mennä useampi tuhat vuotta ennenkuin se tapahtuu.Joka ikinen laji joka ihmisen tekosien myötä häviää on menetetty lopullisesti.Tämä käynnissä oleva metsien tehostettu hakkuu ja ojien uusiminen yksipuolistaa luontoa rajulla tavalla sadoiksivuosiksi eteenpäin ,vähissä on naavaiset ikikuusikot ja niitäkin ”metsävaltio”ahneuksissaan hakkaa ja harventaa välittämättä paikallisten ja luontoihmisten mielipiteestä jotka kyseenalaistavat ne.Ja eipä ole ylä-savossa yhtään järveä tai lampea ,puroa josta vettä keittämättä juoda voi ,vedet on unohdettu täysin kun luonnosta puhutaan.Ympäristöministerin hommissa se on tärkeinä että ”hiilinielut” näyttää olevan Brysseliin päin kunnossa muusta vähät välitetään,hiilinielut ja bio-talous se on pääsia,sillä ei ole merkitystä jos purot pulputtaa mustaa suomuraa lampiin ja järviin ,samoin peltojen päästöt joita ylä-savossa on ihan riittävästi.Jos kurki on poikasen kanssa polulla ei kerro mitään lajin runsastumisesta vaan kurjella on sulkasato ja poikasen pienenä ollessa pilottelee metsässä poissa avosoilta ja ketuilta turvassa.

    • pielakas

      Jos luontoa katsotaan vain elinkeinon ja rahan lähteenä, ei se todista mistään ymmärtämisestä vaan hyväksikäytöstä.
      Sitten on vielä tuo kulttuurimaisema. Minua jaksavat harmittaa rehupaalit, jopa valkoisine muoveineen lojumassa siellä ja täällä pelloilla, varsinkin teiden varsilla. Minusta tuollainen varastointi on kyllä ymmärtämättömyyttä.

    • Nikkari

      Luontosuhde? Raavaan miehen kinttujen nokkiminen? Leimautuminen? Eiköhän kurjenpoikanen vaan ajatellut, että emo siinä vaan palasi takaisin poikasensa luo.

      • Nikkari

        ”Kurkia on paljon ja ne ovat tottuneet ihmisiin. Näinkö on? Olivatko emot palanneet poikasen luo kun Virranta takaisin juoksi?

    Vastaa käyttäjälle pielakas Peruuta vastaus

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *