torstai 17.8.2017
Verneri

Lopulta hyvyys saa aina voiton

Katso vierellesi, näätkö siinä arjen prinssin taikka prinsessan? Lähimmäisen, joka elämästäs tekee paremman?

Kiuruveden Koivujärven satumusiikkinäytelmä Lumikille ja koko jutulleni otsikkoa etsiessäni radiossa Mamba tunteikkaasti laulaa: ”Vielä on kesää jäljellä…”.

Ja minä iloitsen, että vielä löytyy ihmisiä, jotka yhdessä toisten kanssa saavat kuninkaallisen ihmeen aikaan. Lumikki hurmasi katsojansa ja irrotti ilosta itkun.

Vielä löytyy esimerkiksi Koivujärvellä joku, joka kyläkunnallaan kerää kasaan oman väen lisäksi kesäasukkaat, omaiset ja jopa kaukaiset vieraansakin. Näytelmän harjoituksiin on tultu Siilinjärveltä, Mikkelistä, Muuramesta.

Kiuruveden Koivujärvellä se joku on opettaja Miisa Tikka, satumusiikkinäytelmän uudeksi käsikirjoittaja, laulujen laatija. Miisa on sytyttänyt näyttävän roihun koko Lumikki-satuun.

Mutta missä voima tähän kaikkeen? Missä aika myös kotiäitinä olevan opettajan arkeen, joka panee ylittämään itsensä?

– En minä yksin, vaan innostuneen kotikylän voimin.

– Tein tämän projektin suurella intohimolla. Sekä minun panokseni että toisten osallistujien sydämestä lähtenyt sitoutuminen tuottivat onnistumisen.

– Se on polte, mikä syttyy ihmisen sisällä. Minulla se polte kyti jo pari vuotta. Halu tehdä kyläkuntansa kanssa teatteria, halu näyttää, että meillä on osaamista ja tekemisen taitoa.

Miisa Tikan sanominen on mitä parhainta kotiseutuhenkeä. Ja luulen, etten taida olla ihan niitä vähäisimpiä sitä toteamaan.

Parasta kotiseutuhenkeä Koivujärvellä se on ollut. Muuten kyläkunnalla Lumikki-satu olisi jäänyt pelkäksi aikomiseksi.

Koivujärven tuotos oli kolme näytäntöä täysille esityskatsomoille. Lopulta ei ollut myytävissä edes seisontapaikkoja. Tunnelmallaan, hyvällä ”kuninkaallisella” orkesterillaan ja riemastuttavalla pukeutumisellaan Lumikin tarina upposi yleisön sydämeen. Iäksi.

Halu olla hyvä ihminen, sen sai aikaan Miisa Tikan laulujen sanat. Olisin halunnut laulaa mukana ”Oikein silmin itseäsi katso, silloin pystyt ihan mihin vaan. Lailla kääpiöiden yhteistyötä tarvitaan.”

Minussa käy muuten melkoinen kutina, että runojen rustaajana opettaja Miisa Tikasta tullaan vielä kuulemaan.

Kesätapahtumat ovat siitä mukavia, että siellä tapaa tuttuja. Löytyy myös katvetta, johon vetäytyä juttelemaan koetuista asioista.

Toisin sanoen muistelu lapsuudesta tämän päivän vaivoihin. Siinä kivutkin ovat kaikkoavinaan.

Aiemmin olin ollut Heinäkylän sikajuhlilla. Kutsu oli käynyt, kutsujana entinen oppilaani Ari Kärkkäinen.

Puoleksi tunniksi ajateltu kyläily venähti nelituntiseksi. Koulun ja opettajien historiastakin minulta kyseltiin. Vaikka ne olisivat tipahtaneet kuin apteekin hyllyltä tietomies, kunnallisneuvos Jouko Tenhuselta.

Ja aina kylätapahtumissa on paikalla joku oman kylänsä legenda. Nyt se oli Pentti Jauhiainen, todellinen kylänsä patriarkka.

Pitkään Pentin kanssa koivun katveessa lotrattiin vuosikymmenten takaisia, yhdessä elettyjä tapahtumia. Koin sinäkin iltana, että antaessaan myös itse saa, ja saadessaan myös antaa toiselle.

Lauri Winberg

Kirjoittaja on iisalmelainen kotiseutuneuvos.


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *