keskiviikko 28.6.2017
Leo

Älkää ainakaan juosko karkuun

”Kansa on puhunut ja pulinat pois,” sanoi muuan edesmennyt valtioneuvos vaalien jälkeen. Minusta lausahdus on kummallinen: Vaalien jälkeenhän keskustelun pitäisi alkaa.

Miksi kävi näin ja mihin suuntaan asioita nyt viedään? Jos äänestystulos on kansan tahdon ilmaus, mitä siitä pitäisi ajatella, että Iisalmessa lähes puolet äänioikeutetuista ei vaivaantunut ollenkaan uurnille ja nukkuvista suurin osa oli nuoria ja aktiivi-ikäisiä ihmisiä?

Vaalikampanjointia Iisalmessa seuranneena tuli kyllä mieleen, kuinka moni oikeasti edes halusi valtuustoon?

Kampanjointi keskittyi torille, mutta moniko aktiivi-ikäinen siellä joutaa aikaansa viettämään? Kannattaisiko siirtää paukkuja markettien edustalle, tarjota pullakahveja myös työssäkäyville tai lähteä baarikierrokselle? Älkääkä ainakaan juosko ihmisiä karkuun, kuten oma ehdokkaani teki.

Kuukauden asiaa pähkäiltyäni löysin sopivan kandidaatin. Uskaltauduin kaupungilla juttusille ja kerroin, että vaalikoneen mukaan hän olisi minulle ”oikea.”

Ehdokas naurahti huvittuneesti, kehotti testaamaan vielä toista vaalikonetta ja jatkoi jutteluaan tuttavansa kanssa. Yhden illan epäröin mutta sitten tein päätöksen: Asiat ratkaiskoot.

Politiikasta on tullut yhä enemmän viihdettä: Vaalit tuntuvat monesti olevan ihanin ihminen -kisa, jossa asioilla ei niinkään ole merkitystä.

Jenkkilässä hikari-Hillary hävisi Trumpille, joka vetosi tunteisiin, tunnetuin seurauksin. Tuntuu siltä, että nykyään on jopa muodikasta halveksua tietoa.

Jo ala-asteikäisille iskostetaan päähän, että tiedollista osaamista tärkeämpää on olla ”hyvä tyyppi”, asiaa tarkemmin määrittelemättä.

On tärkeää, että valtuustoissa ja hallituksissa istuu monen ikäisiä ja erilaisen koulutustaustan omaavia ihmisiä: Sitä kutsutaan demokratiaksi.

Perustiedot kunnallispoliitikasta ja -taloudesta pitää kuitenkin olla hallussa, täytyy olla kykyä hankkia tietoa, omaksua laajoja kokonaisuuksia ja käyttää riittävästi aikaa tehtäviinsä.

Lähisukulaiseni vaikutti kunnallispolitiikassa 1980–1990-luvuilla ja kotisairaanhoidossa työskentelevänä keräsi runsaasti ääniä.

Hän oli nainen paikallaan hoitamaan erityisesti heikompiosaisten asioita, mutta tunsi riittämättömyyttä ja kaipasi lisää koulutusta, koska apuhoitajakoulu ei antanut riittävästi valmiuksia paneutua kuntatalouden kiemuroihin.

Nykyään asiat ovat paremmin: Kuntapäättäjille on enemmän tarjolla koulutusta luottamustehtävien hoitamiseen.

Jos minulla olisi valta, määräisin kunnallispoliitikan ja kansantaloustieteen peruskurssin pakolliseksi kaikille tehtäviin valituille, toki jonkinlaista korvausta vastaan.

Kirjoittaja Elina Rikkilä on iisalmelainen yrittäjä ja vapaa toimittaja.


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *