sunnuntai 26.3.2017
Manu, Manne, Immanuel, Immo

Kumarrus on toiselle pyllistys

Kun lehti kirjoitti hiihtoladulla kävelemisestä, seuraavana päivänä toimitukseen tuli metsänomistaja, jonka mailla kulkee latu.

– Kyllä minun on päästävä omilla maillani kulkemaan ja metsää hoitamaan. Tahallani en polje latua, mutta jos latu-ura kulkee metsätietä pitkin, koneellakin pitää kulkea, että voi kuljettaa puuta metsästä pois, mies sanoi.

Hän oli suivaantunut siitä, miten röyhkeästi hiihtäjät hänelle huutelevat, vaikka hän liikkuu omilla maillaan.

– Loppuu se hiihtäminen kohta kokonaan, jos kiellän latujen ajamisen mailleni. Metsäsuksilla saavat hiihtää, mutta latukoneella eivät tule, mies sanoi.

Kun olisikin niin avaramielinen, että ymmärtäisi aina asioihin liittyvät moninaiset näkökulmat. Ihminen juuttuu helposti omaan katsantokantaansa ja arvostelee muita omista lähtökohdistaan.

Myönnän, ettei itselleni olisi tullut mieleenkään syrjäisemmillä laduilla, että metsänomistajahan se siinä tepastelee ladulla ja katselee, mistä alkaa seuraavaksi harvennella.

Kun hiihtäjää kaupunkiladuilla ärsyttää, että ihmiset ja koirat tamppaavat latu-uran montuille, voisi ajatella, että mahtavaa, kun nuokin ovat lähteneet liikkumaan. Sekaan vaan, kyllä tänne mahtuu. Kuopat peittyvät heti seuraavaan lumisateeseen.

Valitettavasti ihmisellä on taipumus ensimmäisenä reaktionaan pikemminkin ärsyyntyä ja tuomita kuin suhtautua ymmärtäväisesti.

Vähän aikaa sitten oli televisiossa haastattelu miehestä, jolla oli invakortti, jotta hän voi pysäköidä invapaikalle. Hyvinä päivinä miehen liikkumisesta ei huomaa, että hän on invalidi, vaikka liikkuminen tuottaa kipuja. Huonoina päivinä hän ei pääse kunnolla liikkeelle.

Ihmiset tulevat hyvinä päivinä mouhuamaan hänelle invapaikalle pysäköimisestä, koska hän ei näytä invalidilta. Kun malttaisi ja muistaisi ajatella, että ihmisen ulkokuori kätkee paljon salaisuuksia, hyviä ja huonoja. Hän saattaa toimia kummallisellakin tavalla, mutta hänellä on siihen syynsä.

Lapsiryhmässä oli poika, joka ei pysynyt paikallaan kahta sekuntia eikä osannut leikkiä toisten kanssa. Hän toi epäjärjestyksen sinne missä liikkuikin ja aiheutti mylläköitä käymällä erimielisyystilanteissa leikkikavereiden kimppuun. Lapset kantelivat vanhemmilleen ja vanhemmat kyselivät ohjaajilta, missä on vika, kun poikaa ei saada kuriin.

Ohjaajat eivät voineet vaitiolosyistä kertoa, mikä poikaa vaivasi. Vanhemmat tuomitsivat pojan kurittomaksi riiviöksi, koska eivät tienneet muusta.

Oikeasti poika tarvitsi apua ja saikin sitä kaikessa hiljaisuudessa.

Pieni pysähdys ja näkökulman vaihto toisen housuihin lisäisi lempeyttä ja toisten kunnioittamista. Ihmiset tekevät asioita joskus hupsusti välinpitämättömyyttään tai ilkeyttään mutta useimmiten heillä on siihen syy, jota muut eivät ensiajatuksella voi hoksata tai ylipäänsä tietää lainkaan.


  • Kommentit

    • Pauliina

      Kyllä se silti on silkkaa ajattelemattomuutta kävellä hiihtoladulla, jos lähellä kulkee kävelijöille tarkoitettu reitti, kävelytie tai vastaava. Ehkäpä seuraava lumisade peittää kävelystä aiheutuneet montut, mutta ennen seuraavaa sadetta monttuun ehtii suksena tökätä monta mummoa ja siitä nenälleen kaatua. Ne jotka kävelevät ladulla, eivät ole itse siellä koskaan hiihtäneet eivätkä osaa asettua hiihtäjän asemaan. Metsänomistajat ja muut asialliset liikkumiset tottakai aivan eri asia.

    Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *