lauantai 21.10.2017
Ursula

Kriisistä toiseen

Satokaudesta on tulossa huonoin 30 vuoteen. Taustalla on erityisesti huono sää. Pohjois-Savo on maan mittakaavassa pahnan pohjimmaisia. Suomessa satovahinkosumma voi nousta jopa 200 miljoonaan euroon. Yksin Pohjois-Savossa puhutaan noin 25 miljoonasta eurosta.

Huono sato aiheuttaa luonnollisesti taloudellisia menetyksiä, mutta tilanne voi vai­kut­taa koko ruo­ka­ket­juun. Useat isot kar­ja­ti­lat pe­rus­tuvat oma­va­rai­seen ruo­kin­taan. Jos syötävää ei rii­tä, se tarkoittaa tuotannollista ja taloudellista riskiä.

Maataloudessa pulmia siis piisaa. Välillä on ongelmia tukien maksamisen kanssa, Venäjä-pakotteet kiusaavat ja esimerkiksi maidon tuottajahinnat ovat laskeneet.

Katovuosi sattui Akilleen kantapäähän, sillä Suomessa ei ole enää satovahinkolakia. Se lakkautettiin viime hallituskaudella.

Ruuantuotannon pitäisi perustua vuosikymmenten pitkäjänteiseen politiikkaan ja työhön. Tällä hetkellä näin ei ole ja poliittiset päättäjät katsovat tumput suorina vierestä. Kotimainen ruuantuotanto on kansallisesti elintärkeää ja myös huoltovarmuuskysymys. Pitkä rauhan aika on ilmeisesti saanut poliitikot mukavuusalueelle. Nyt kannattaisi katsoa taaksepäin ja ottaa oppia historiasta.

Nykyinen tilanne ei ole nimittäin mitään verrattuna tilanteeseen 150 vuotta sitten.

Tuolloin kylvöihin päästiin joissakin paikoissa vasta juhannuksen jälkeen. Koettiin Länsi-Euroopankin mittakaavassa valtava nälkäkatastrofi.

On arvioitu, että Suomessa menetettiin kuolleina ja syntymättä jääneinä noin 150 000 ihmistä. Se oli lähes kymmenen prosenttia väestöstä.

Mutta eihän sellaista voi tapahtua enää nykypäivänä.

Sotia ei enää käydä ja ruokaa saadaan joka tilanteessa ystävällisiltä EU-kumppaneilta. Vai mitä?

Kari Angeria


  • Kommentit

    • pielakas

      Suomen väkiluku oli vuonna 1867 runsaat 1,8 miljoonaa. Väestötappion määrittäminen ei ole aivan helppoa, sillä kuolevuus vaihteli vielä tuohon aikaan huomattavasti, lähinnä kulkutautien esiintymisen mukaisesti. Onhan tässä nimittäin huomioitava, että kyseisen nälkäkatastrofin aikaankin kuoli ihmisiä normaaliin tapaan. Nimenomaan nälän ja paljolti siitä seuravan tautikuolevuuden osuus olisi siis saatava lasketuksi.

      Laskelmia mutkistaa edelleen se, että 1850-luvulta lähtien oli kuolevuus ilmeisesti elintarvikekriisin kärjistymisen vuoksi jonkin verran noussut. Puheenaolevan nälkävuoden jälkeen kuolevuus jälleen laski, varmaankin parempien satojen ansiosta ja siksikin, että heikot ja huono-osaiset olivat suureksi osaksi menehtyneet.

      Rauhallisella 1840-luvulla kuoli suomalaisista vuosittain keskimäärin 2,2 %, 1850-luvulla 2,9 %, 1860-luvulla ennen nälkävuotta 2,7 % (muuten nykyään 1,0 %). Jos näiden lukujen perusteella määritellään normaalikuolevuutta, menehtyi nälkä- ja tautivuotena 1867-68 noin 126 000/100 000/107 000 suomalaista yli sen. Näistä suurin luku on n. 7 % tuolloisesta väkiluvusta. – Seuraavina vuosina palattiin kuolevuudessa1840-luvun lukemiin.

      Syntyvyys pysyi kuolevuutta vakaampana, vuosittain 3,5-4 prosenttina väkiluvusta (nykyään samaa luokkaa 1,0 % kuin kuolevuus). Nälkäkatastrofin seurauksena maa menetti ehkä 25 000 uutta ihmistä (runsas prosentti väkiluvusta).

      Väkiluvun siihenastinen huippu oli saavutettu jo vuonna 1865 – koska syntyvyys pieneni jostakin syystä jo siinä vaiheessa – ja se ylitettiin sittemmin vuonna 1873 västönkasvun palattua hyvään vauhtiin.

    Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *