tiistai 23.4.2018
Yrjö, Jyrki, Jyri, Jori, Jiri, Yrjänä

Kiina on otettava vakavasti

Kiinalaisten usko suomalaisiin metsiin taitaa olla vahvempaa kuin täällä meillä on uskottu. Näin joutuu toteamaan kun kuuntelee uutisia kiinalaisten yhä kasvavasta sijoitusinnosta lappilaiseen biojalostusteollisuuteen.

Viimeisin uutisointi tästä oli Kemijärvelle kaavailtu miljardiluokan tehdasinvestointi. Kun kyse on tuhansien miljoonien eurojen kokonaisuudesta mukaan lukien Kemin biodieseltehdas, on sijoittajien uskon metsiemme hoitoon ja uusiutumiseen sekä maamme vakauteen oltava poikkeuksellista. Hyvä niin. Lopputuotteiden kysyntääkään ei tarvitse epäillä, sillä tuotteet menevät maailman suurimman ja voimakkaimmin kasvavan talouden, Kiinan pohjattomille markkinoille.

Aiemmin niin sulkeutuneen jättiläisen kiinnostus laajemminkin ulkomaailmasta näkyy myös rohkeista suunnitelmista lähteä elvyttämään Aasian ja Lähi-idän läpi Eurooppaan suuntautuvaa rapistunutta muinaista silkkitietä. Silkkitien uudelleenrakentamisen visioinnin yhteydessä on mainittu myös sen eurooppalainen jatke, Arktinen silkkitie, joka johtaisi läpi Skandinavian aina Jäämerelle saakka.

Jo muinoin läpi Kiinan ja Euraasian kulkeneesta väylästä hyötyivät kauppiaat myyden tuotteitaan ja levittäen samalla teknologiaa ja ajatuksia. Tänään hyödyt olisivat moninkertaiset mahdollistaen erityisesti Aasian väestökeskittymien kiihtyvät kasvun tarpeet. Meille kansainvälinen investointiraha ja valmiiksi sovitut kaupat ovat tervetulleita. Jättihankkeet valmistuttuaan työllistävät niin välittömästi kuin välillisestikin, kehittävät alueita sekä tuovat verokertymää.

Lapissa huoli metsien käytöstä koki piinan hetkiä vielä 1990-luvulla, kun metsäjättiemme keskinäiset kaupat johtivat Kemijärven Veitsiluodon tehtaan alasajoon. Alkoi yli vuosikymmenen kestänyt korvaavan teollisuuden etsintä, kunnes lopulta huutoon vastattiin mittavilla puun mekaanisen jatkojalostuksen tehtailla sekä biojalostuksella. Lisäksi uskoa pohjoisen Suomen tulevaisuuteen on valettu liikenneministeriön julkaisemassa selvityksessä Jäämeren ratahankkeesta, joka kieltämättä toteutuessaan lisäisi alueen ja koko maammekin arvoa myös Aasian markkinoiden suhteen.

Rata edistäisi oleellisesti myös pohjoisten puutavarakuljetusten kannattavuutta sekä toisi merkittävän lisän Lapin kukoistavaan matkailuun ja kaivosteollisuuteen. Mitä sitten muualla Suomessa? Vastaavaa kasvua, joskin pohjautuen puhtaasti kansainvälisen kaupan piristymiseen ja omaan huippuosaamiseen on tapahtunut myös Lounais-Suomessa elektroniikka ja autoteollisuuden kasvun myötä.

Äänekoskella käynnistyvä biotuotetehdas on positiivinen merkki havahtumiseemme puupohjaisten jalosteittemme arvon noususta maailmalla. Myös Kuopion Sorsasalossa ollaan jo lähes tekemistä vaille valmiita mittavassa biojalostusloikassa. Tänään tavanomaisen maailmanlaajuisen kasvutrendin myötä vientikysyntä on vauhdittanut koko maata, mutta kyetäänkö tämän noususuhdanteen aikana luomaan laajasti koko maassa sellaisia uusinvestointeja, jotka lisäisivät pysyvästi kasvua ja työtä pitkälle tulevaisuuteen.

Itä-Suomessa on pohjoiseen nähden yhtäläiset luonnon varannot myös metsien osalta. Täällä metsä kuitenkin uusiutuu lähes puolta nopeammin, joskin omistus on pirstaloituneempaa. Alue ei häviä myöskään kulkuyhteyksien tai työvoiman saatavuuden osalta ja monipuolinen yliopistollinen osaaminen ja tutkimus ovat lähellä.

Alueella on fasiliteettien puolesta kaikki mahdollisuudet tuhansien uusien pysyvien työpaikkojen luomiseen, jos omat raaka-ainevarannot ja osaaminen sekä vastaavasti aasialaiset sijoittajat ja markkinat kohtaisivat. Olisi vastenmielistä myöntää, että usko omaan alueeseen tai omaan itseen vaihtelee eripuolella maata. Jotkut näyttävät vaan löytäneen silkkitielle.

Kari Luostarinen


  • Kommentit

    • Rappiolla

      Kuopion Sorsasalossa taitaa olla ”tyhjätaskut” tehdasta tekemässä,ei voi verrata äänekoskeen eikä muihin miljardifirmojen hankkeisiin.Tämä ”finpulputtaja” painii samassa sarjassa kuin tämä surullisenkuuluisa Iisalmen ihme GFN öljytehdas jolla piti olla ameriikkaa myöten markkinat auki.Tukirahan varassa on tulevaisuus,sillä pyöritetään suuria suunitelmia ,siinä sivussa muutama henkilö tilinsä tekee.Hienoja bio -ikuisuus hankkeita on ympäri suomen samalla kaavalla tutkitaan ja luvataan ja otetaan tukiaisrahat ,ja hirmuinen on ”työllisyysvaikutus” joskus kunhan valmista saadaan aikaan.

    • Römpöttivaara

      Tuo ”biojalostusteollisuus” on menneisyyden teknologiaa, oikeastaan jo kivikautista, jolloin tuli keksittiin. Sadassa tonnissa puuta on 60-70 tonnia vettä, joka on keiteltävä pois. Hakkuu, kuljetus, keitto vaativat valtavasti energiaa. Oheistuotteena tuhotaan tiestö ja sillat ja aiheutetaan valtava määrä päästöjä, joiden seuraamuksista tänäkin talvena on manailtu. Homma perustuu tukiin ja veron maksajien kukkaroon. Ei ole syytä rahoittaa menneisyyden teknologiaa ja syttää rahaa kiinalaisille. Tässä ei ole kyse todellakaan biopolttoaineista, vaan fossiilisten tapaan saastuttavasta menosta.

    • Juhani Tanski

      Äänekosken sellutehtaan toimitusjohtaja kuulemma arvioi, että Kuopioon haikaillulle sellutehtaalle ei riitä Suomesta raaka-ainetta. Kuopion hankkeen puuhamiehet katsovat, että 15 % puusta on tuotava Venäjltä.

    • Juhani Tanski

      Ilman ja vesien suojelun kannalta Kuopion Sorsasalo Kallansiltojen välissä ei ole hyvä paikka maailman suurimmalle havusellutehtaalle.
      Hanke uhkaa vesistön ekologisen tilan huononemisen ja mitätöi ne toimenpiteet, joilla Kallaveden ekologista tilaa on viime vuosina parannettu.
      Kallaveteen laskettaviien saasteiden – mm. fosforin – määrä on alle EU:n raja-arvojen, mutta ilmaan laskettavien typpioksidien määrä ylittää raja-arvot.
      Typpioksidit reagoivat veden kanssa ja synnyttävät typpihappoa, joka happamoittaa luontoa sekä syövyttää betonia ja kattorakenteita.
      Kuopion avi antaa ymmärtää, että paluuta Kallaveden 1980-luvun päästötasoihin ei haluta. Tosiasiassa saasteet ylittäisivät Savon Sellun 30 vuoden takaiset päästöt.
      Kuopion päättäjät, jotka houkuttelivat haikaillun sellutehtaan hakemaan lupia 6 km Kuopion torilta, vedenottamoiden yläpuolelta, aiheuttivat pitkän viivästymän hankkeen toteutukseen – todennäköisesti koko hankkeen torppauksen.
      Alkuperäinen sijoituspaikka olisi luultavasti tullut paljon halvemmaksi, eikä sen kannattavuutta olisi tarvinnut vuosia pähkäillä.
      Pitkäkuituista havupuuta ei ole rajattomasti Suomessa. Äänekosken, Kemijärven ym. hankkeet saavat etumatkaa.
      Jos Finnpulp jää Venäjän puiden varaan, se ei toteutune. Venäjän tullin päällikkö on ilmoittanut, että Venäjä ei vie maasta raakapuuta vaan metsäteollisuuden jalosteita.

    Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *