lauantai 21.10.2017
Ursula

Ikääntyneet mielenterveysomaiset jäävät usein yksin

”Onkohan se poika muistanut ottaa lääkkeensä ja syödä jotain? Vein minä sille eilen ruokia ja jätin vähän rahaakin. Jospa poika ei taas pelaa niitä. Minulla ei ole pienestä eläkkeestä paljoa antaa, niin käyttäisi rahat edes järkevästi. Sukulaiset sanovat, etten saisi hänelle rahaa antaa, kun se yleensä menee pelaamiseen. Mutta on lastaan yritettävä auttaa, kun tällä on vaikeaa ja taloudellisesti tiukkaa. Ei se ole pojan syytä, kun hän vaikean masennuksen takia ei ole jaksanut raha-asioitaan kunnolla hoitaa.

Kukahan pojasta sitten huolehtii ja hänen asioitaan hoitaa, kun minusta aika jättää? Tai kun alkaa itsellä olla jo ikää, niin jos en enää kauaa jaksa hänestä huolehtia? Kun on omissakin asioissa jo hoitamista. Ja olisi joskus mukava levätäkin – tehdä käsitöitä, tavata ystäviä ja lähteä vaikka pienelle lomalle. Mutta ei poikaa voi hylätä oman onnensa nojaan, ei se yksin pärjää, jos minä lomareissuille lähden. Niin kallistakin on nykyään matkustella. Se omaistyöntekijä kyllä mainitsi joistakin tuetuista lomista, kun hänelle viime viikolla soitin. Naapurin rouva oli kirjastossa käydessään huomannut siellä mielenterveysomaisten yhdistyksen kahvilan ja toi minulle sieltä esitteitä. Paljon niillä on kaikenlaista toimintaa, tapahtumia ja ryhmiä. Meille iäkkäämmillekin omaisille on oma ryhmä. Uskaltaisiko sinne mennä mukaan? Sitä kun on aina kuvitellut, että kukaan muu ei ole samassa tilanteessa. Mielenkiintoista olisi kuulla muidenkin kokemuksia. Lähettäisinkö sen lomahakemuksenkin? Voisi jaksaa sitten taas tätä arkea paremmin, jos saisi pienen hengähdystauon. Taidan soittaa uudelleen sille omaistyöntekijälle ja kysyä lisätietoja ryhmästä ja lomasta…”

Tarinassa esille tuodut ajatukset, kokemukset ja haasteet ovat arkipäivää ikäomaisille, jotka hoivaavat psyykkisesti sairastunutta läheistään. Ikääntyminen tuo mukanaan monenlaisia haasteita, koska oma fyysinen toimintakyky heikkenee ja itsensä lisäksi on huolehdittava myös sairastuneesta omaisesta. Huolena on myös se, kuka hoitaa läheistä oman poismenon jälkeen. Palveluverkosto on sirpaleinen, jolloin avun sekä tuen hakeminen ei ole helppoa ja tietotekniikan käyttö ei ole kaikille ikäihmisille tuttua. Ikääntyvät omaiset (60+) hakeutuvatkin tuen piiriin usein myöhäisessä vaiheessa.

Tälläkin hetkellä noin 400 000 suomalaista hoivaa mielenterveysongelmista kärsivää läheistään. Valtaosa heistä hoitaa läheistään ilman vapaapäiviä ja taloudellista tukea. Vain kolme prosenttia mielenterveysomaisista saa omaishoidon tukea. Lähes joka toinen eli 46 prosenttia mielenterveysomaisista on vaarassa sairastua myös itse. Läheisen hoitaminen kaventaa sosiaalista verkostoa ja mielenterveyden ongelmiin liittyvät ennakkoluulot aiheuttavat yksinäisyyttä ja eristäytymistä kotiin.

Koska ikääntyneiden mielenterveysomaisten on usein vaikea hakea apua, ovat ammattilaiset avainasemassa. Heidän tulisi tunnistaa kuormittavat tilanteet ja rohkaista omaisia puhumaan ja kertoa heille, mistä saada tukea haastavaan elämäntilanteeseen. Omaista on usein muistuteltava huolehtimaan myös omasta jaksamisestaan ja olemaan terveellä tavalla itsekäs. Jotta hän jaksaisi hoitaa psyykkisesti sairastunutta läheistään, on hänen ensin huolehdittava omasta hyvinvoinnistaan ja muistettava elää myös omaa elämäänsä.

Kun yksi sairastuu, monen maailma muuttuu.

Johanna Björn

Ritva Parviainen

Sari Pohjolainen

Tiina Puranen

Savon mielenterveys-omaiset – FinFami ry (OMA ry)

Valtakunnallista mielenterveysomaisten päivää eli Ilonan päivää vietetään maanantaina 9.10.


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *