sunnuntai 19.11.2017
Liisa, Elisa, Eliisa, Liisi, Elisabet, Elise

Ihminen on osa luontoa

Turun yliopistossa saatujen tutkimustulosten mukaan ihmisen luontokokemus näkyy aivoissa. Luonnonympäristöä katsellessa aivot eivät kuormitu samalla tavoin kuin katseen suuntautuessa kaupunkimaisemaan. Tämä voi osaltaan selittää kaupunkilaisten yhä lisääntyneen stressin tunteen. Luonnonympäristössä oleskeleminen muun muassa lisää luovuutta ja vähentää masennusoireita.

Uusin terveystutkimus on paljastanut myös muita ihmisen ja luonnon välillä olevia yhteyksiä. Avainasemaan nousevat mikroskooppisen pienet luonnonosaset, mikrobit. Tutkimusten mukaan mikrobit ovat ikään kuin silta ihmisen ja muun luonnon välillä. Kaiken lisäksi Helsingin yliopistossa tehdyt tutkimukset paljastavat, että ihmisten ohella myös esimerkiksi koirat kärsivät allergisista oireista suuremmassa määrin kaupungissa kuin maaseudulla.

 

Viime vuonna menehtynyt, laajasti maailmalla tunnustusta saanut ekologi Ilkka Hanski loi yhdessä allergiatutkija, lääkäri Tari Haahtelan kanssa niin sanotun biodiversiteettihypoteesin. Biodiversiteetilla tarkoitetaan luonnon monimuotoisuutta sen eri tasoilla. Biodiversiteetin on todettu kaventuneen viime aikoina huolestuttavalla nopeudella. Yhtenä oleellisena syynä tälle on parhaillaan maapallolla jylläävä kuudes sukupuuttoaalto. Samaan aikaan tulehdusperäisistä sairauksista on tullut melkoinen maanvaiva.

Biodiversiteettihypoteesi olettaa, että näiden kahden ilmiön välillä on syy-seuraussuhde. Ratkaisuksi ei siis riitä pelkkä elintapojen muutos, vaan samalla luonnon monimuotoisuuden tulisi olla riittävää sen kaikilla tasoilla. Lajitasolla tämä tarkoittaa sitä, että maapallolla on paljon eri lajeja, myös mikrobeja. Harva on nimittäin tullut ajatelleeksi, että biodiversiteetin kaventuminen tarkoittaa myös ihmiselle hyödyllisten mikrobilajien häviämistä.

Myös se, että länsimainen ihminen ei ole enää esi-isiensä tavoin kädet mullassa, näkyy immuunipuolustuksessa. Käytännössä tämä tarkoittaa paitsi lisääntyneitä allergiatapauksia, myös yhä enemmän diabetesta, ylipainoa, tulehduksellisia suolistosairauksia, masennusta, syöpiä ja jopa Alzheimerin tautia. Tai ainakin lisääntynyttä alttiutta sairastua näihin sairauksiin.

 

Koko maapallon laajuisena jatkuva kaupungistumiskehitys ja ihmisen perimmäinen biologinen olemus osana luontoa ovat siis ristiriidassa keskenään. Ihmisen kulttuurievoluution ja biologisen evoluution välillä on yhä syvenevä kuilu. Ratkaisuilla on kiire. Maalleryntäystä tuskin on syytä odottaa, sen sijaan ratkaisuja etsitään esimerkiksi kaupunkirakenteen muutoksesta.

Siltikin, ainakin mikäli suomalainen terveydenhuolto tavoittelee kolmen miljardin euron säästöjä, on hyvä pitää mielessä, että maaseudulla kädet mullassa eläminen ei ehkä sittenkään ole yhteiskunnan kannalta tarkasteltuna niin kallista kuin äkkiseltään voisi kuvitella.

 

Kirjoittaja Sari Tikkanen on Kiuruveden lukion maantieteen ja biologian lehtori sekä luomumaitotilan emäntä.


  • Kommentit

    • pielakas

      Kesäkausi maalla, talvikausi kaupungissa, se tuntuu nykyään jo luonnolliselta, sanoisiko peräti luonnonmukaiselta rytmiltä. Onhan urbaani tai ainakin puoliurbaani ympäristö vallannut jo huomattavan osan Suomenkin luonnosta.
      Vaihtelevuudessaan ja monipuolisuudessaan tuo vuostuinen rytmi voi olla ihmiselle tyydyttävä ja kehittävä kiertokulku.
      Se myös todennäköisesti aikaansaa ymmärtämystä kumpaakin elämänmuotoa kohtaan.

    Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *