torstai 23.11.2017
Ismo

Eläke- ja koulutuspolitiikasta sukupolvipolitiikkaan

Opetus- ja kulttuuriministeriö on puuhannut opiskelijavalintauudistusta. Julkista keskusteluakin asiasta on yritetty aika ajoin aloittaaksesi, mutta esimerkiksi populistinen aloite eläkkeiden sitomisesta indeksiin rohmusi samanaikaisesti mediatilaa.

No, miksi minä en – eivätkä viisaammatkaan – ymmärrä populistista eläkealoitetta? Eläkkeiden sitominen indeksiin kyllä nostaisi eläkkeitä, mutta ei kaikkein köyhimpien eläkeläisten osalta. Takuu- ja kansaneläkkeen tasoon ei indeksiin sitominen vaikuttaisi. Köyhän asialla ei tässä olla, vaikka keskustelusta näin voisi ymmärtää.

Mikä minä olen eläkkeistä paasaamaan? Ajankohtaiseksi aihe tulee itselleni kenties vuonna 2060, mikäli sinne asti selviän. Parempi onkin pysyä leipälajissa.

Opiskelijavalintauudistus haastaa koulutuskenttäämme. Pääsykokeista pitäisi luopua ja painoa siirtää toisella asteella kartutetulle osaamiselle. Suunta on oikea, mutta se, kuinka uudistus toteutetaan, on täynnä kysymyksiä. Kun paino nuoren tulevaisuudesta siirtyy toisen asteen viimeisille vuosille, miten tämä vaikuttaa vaikkapa alueelliseen tasa-arvoon ja kaikkien yhtäläisiin mahdollisuuksiin jatkokouluttautua?

Ressun lukio pystyy tarjoamaan aivan eri laajuista ”valmennusta” korkeakouluun jatkaville abeille kuin vaikkapa Sonkajärven lukio. Mitä taas tarjoavat ammattikoulut? Vaikka vain alle kymmenen prosenttia yliopisto-opiskelijoista on ammattikoulutaustaisia, tulee väylä ammattikoulusta yliopistoon pitää auki. Kenenkään ovia ei saa sulkea 16–19-vuotiaana. Sama pätee tiehen ammattikorkeakouluun.

Samaan aikaan kun ajan kuva on, ettei tulevaisuutta kukaan osaa ennustaa paria vuotta pidemmälle, pyritään nuoret saamaan valitsemaan tulevaisuuden polkunsa entistä aiemmin. Uudistuksen taustalla on ajatus siitä, että nuoret pyritään puskemaan nopeammin läpi koulutusputkesta työelämään ilman merkittäviä katkoksia. Vuonna 2014 korkeakoulussa aloittaneiden keski-ikä oli 24 vuotta. Aloitusiässä onkin kirimisen varaa – hieman.

Entä jos nuori valitseekin väärin teinivuosinaan opiskellessaan toisella asteella?

Niin, miksi kirjoitin juuri näistä aiheista rinnan? Osallistuin tovi sitten toisen asteen koulutuskuntayhtymän kokoukseen, jossa koitin kysyä kahvitauolla mielipidettä opiskelijavalintauudistuksesta. Varsin nopeasti äidyttiin debatoimaan eläkkeistä ja niiden korottamisesta. Sen sijaan, että eri sukupolvet asetetaan vastakkain, tulisi meidän harjoittaa kestävää sukupolvipolitiikkaa, missä eri sukupolvet nähdään toistensa voimavaroina.

Opiskelijavalintauudistukseen tulee käyttää aikaa ja siihen tulisi pureutua myös sukupolvikysymyksenä. Oikein ja oikealle alalle koulutettu nuori maksaa itsensä takaisin yhteiskunnalle. Ja samalla hän kartuttaa muidenkin eläkettä.

Kirjoittaja on iisalmelainen kuntavaikuttaja ja terveys- ja yhteiskuntatieteiden maisteriopiskelija.


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *