torstai 14.12.2017
Jouko

Alkujuurista on kummunnut hyvä ja menestyvä maa

Olen ollut onnekas, kun olen saanut elää aikana, jolloin Suomi täyttää 100 vuotta. Olen saanut elää myös aikana kun ylitimme jo toisen vuosituhannen rajan ”milleniumin” kohta 17 vuotta sitten.

Itsenäisyyden satavuotisjuhlista saa nauttia vain ani harva sukupolvi, vaikkakin jokainen vuosi sen suhteen on mielestäni ihan yhtä arvokas ja nautittava. Eniten se silti nousee otsikoihin juuri ympäripyöreinä satasina ja silloin siitä eniten myös puhutaan ja muuten juhlistetaan.

Ihmiselle sata vuotta on pitkä aika, sillä harva meistä elää niin kauan ja muistaa elämäänsä niin kaukaa. Historiallisesti ottaen aika on kuitenkin lyhyt. Suomi on vaikkapa eurooppalaisen mittapuun mukaan suhteellisen nuori valtio, mutta kehittynyt monilla mittareilla hyvään eurooppalaiseen kärkeen. Tätä fraasia on toistettu, mutta onko pohdittu mistä tämä menestys johtuu. Miksi sanonta ”On lottovoitto syntyä Suomeen” pitää paikkansa? Ovatko syynä sattumoisin valikoituneet geenit, joiden tarkempia lähtökohtia ei edes varmuudella tunneta vai löytyvätkö syyt meitä sitkistävistä oikukkaista ympäristöoloista tai haasteellisesta geopoliittisesta asemasta.

Onko viisaudella vai hyvällä tuurilla onnistuttu historian saatossa valitsemaan ratkaisut, jotka ovat vieneet kohti menestystä kuin taikasauvan iskusta. Ensinnäkin suurin kunnia itsenäisyydestämme kuuluu niille, jotka ovat taistelleet vapautemme puolesta. Siitä ei voi koskaan kiittää liikaa. He ovat luoneet vankimman mahdollisen pohjan tulevalle menestyksellemme. Itsenäisen Suomen.

Itsenäisyytemme aikaisen aineellisen menestyksen taustalla ovat olleet maaperämme rikkaudet sekä ahkera ja nöyrä työvoima. Tämä ei yksin riittänyt, sillä pystyäksemme hyödyntämään vahvuuksiamme tarvitsimme pääomia ja osaamista. Näitä kaikkia aikoinaan tarjoutui kuin hyllyltä eri puolilta Eurooppaa. Teollinen perimämmehän pohjautuu pitkälle tuontiosaamiseen. Aika oli otollinen maamme kaltaisille itsenäistyneille maille, jotka etsivät itseään, omasivat luonnonrikkauksia ja olivat avoimia ulkopuolisille vaikutteille.

Syntyi teollinen vallankumous, joka vei maatamme vauhdilla monialaiseksi eurooppalaiseksi osaajaksi. Sodat korvausvelvoitteineen kehittivät muun muassa metalliteollisuuttamme, mutta suuri muutos tapahtui kaupungistumisessamme. Maatilat ja maatalouden työpaikat romahtivat korvautuen teollisuuden ja teknologian työpaikoilla.

Sosiaalinen palvelurakenteemme kehittyi yhdeksi maailman parhaista. Avainsanoja olivat muun muassa korkea teknologia, vienti ja ihmisistä välittäminen. Maaseudulla alkoi murros, joka jatkuu edelleen. Samalla väestöltään vähenevä jättimäinen kuntaverkosto kapeni ja sen elinolot niukkenivat.

Mihin tulevaisuus meitä suuntaa? Johtaako jatkuva syrjäseuduilta poismuutto työn ja paremman elämän perässä tilanteeseen, missä yhä harvenevaa maaseutua ei kyetäkään turvaamaan. Haluttu vapaaehtoinen kuntien yhteistyö ja aidot seutukunnat eivät ottaneet tulta alleen. Ovatko johdonmukaisen keskittämispolitiikan jatkeena nyt maakunnalliset verkot? Onko keskittämisen seurauksena kuntien rooli paikallisuuden vaalijana asteittain kapeneva ja vähin erin häviävä? Tukevatko tulevat maakunnalliset itsehallintoalueet ja valtio teollisesti ja aineellisesti rikkaita reuna-alueita? Kykeneekö omapäinen päätöksentekokulttuuri joustamaan ja hälventämään uhkia ja edistämään maakuntien syrjillä sijaitsevien merkittävien yritysten toimintaedellytyksiä?

Työvoiman ja perheiden viihtyvyys edellyttää seudullisten palveluiden ja infrastruktuurin säilymistä. Pysyykö jatkossakin ihanteemme säilyttää koko maa asuttuna. Jos keskittäminen jatkuu, onko vaarassa, että myös teollisuus siirtyisi työvoiman perässä väestökeskuksiin tai muualle Eurooppaan? Toivottavasti ei.

Eräs historiallinen vahvuutemme on ollut kyetä vaaran hetkinä nopeasti ennakoimaan ja hälventämään näköpiirissä olevat uhkat. Uskon, että alkujuurista kummunnut hyvä ja menestyvä maa kyetään säilyttämään vahvana edelleen seuraaville sukupolville.

Kari Luostarinen


  • Kommentit

    • pielakas

      Tuohon voi sanoa, että lottovoittojakin näkyy olevan hyvin erikokoisia. Olisiko nimenomaan Suomeen syntyminen peräti jättipotti, vai tällainen otaksuma pelkkää kansallista itsekeskeisyyttä ja -tehostusta?

    Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *