torstai 14.12.2017
Jouko

Aatteleppa ite

Me elämme totisesti informaation aikaa. Olivatpa uutisemme valeuutisia, uusimpia tutkimuksia arvostetuista yliopistoista tai naapurin Leilan mututuntumaa, on selvää, että me saamme kaikenlaista tietoa tai uskomusta syötettynä pitkin päivää joka päivä.

Ja monet meistä myös hakevat tietoa ja ovat aidosti kiinnostuneita jonkinlaisen totuuden etsimisestä. Usein on vaan todella vaikeaa uskoa mihin uskoa ja luottaa. Missä se on se haluamamme totuus?

Auktoriteettejahan on täynnä maailman sivu ja kaikenlaisia koulutuksia käyneitä ihmisiä, joiden “tieto” tuntuu hyvin vakuuttavalta. Kuitenkin voi olla myös tyhmää varauksetta uskoa eksperttiin, hekin kun ovat vain ihmisiä. Luin juuri, kuinka uusi israelilainen tutkimus osoitti, että tuomarit antavat varmemmin vapauttavan tuomion ruokatauon jälkeen. Inhimillinen asia, verensokerin heilahtelu ja pahantuulisuus…

Ihmisiä vaivaa usein suoranainen auktoriteetin pelko, ja ainakin mummoni sukupolvi tuntuu yhä luottavan siihen, ettei lääkäri, pappi tai opettaja tee virheitä. Mutta aina sattuu ja tapahtuu, keneltäkään kun ei voi odottaa huippusuoritusta ja täydellisyyttä joka päivä ja hetki. Joskus, ja väittäisinpä jopa että yleensä, on hyvä kyseenalaistaa, hankkia toinenkin näkemys asiasta, ehkä jopa useampi.

Tämän päivän ihminen tuntuu myös helposti juoksevan sen asiantuntijan luo joka sanoo sanat mitkä itse haluaa kuulla. Koska kaikki mahdollinen informaatio on saatavilla, on yhä helpompi etsiä samalla tavalla ajattelevia ja muodostaa oma mukavan tiivis kuplansa oman uskomusmaailmansa ympärille. Me uskomme usein sen minkä haluamme uskoa. Vastustavaa mielipidettä ei kuunnella, koska oman käsitysmaailman heilauttaminen, kyseenalaistaminen tai jopa muuttaminen olisi liian työlästä. Sekä tietysti sosiaalisesti vaarallista: kaikki siellä oman kuplan sisällähän pitäisivät petturina!

On myös liian helppoa ottaa asiantuntijuuden viitta omille harteille. Kuinka usein olenkaan kuullut self help -kirjojen lausahdukset: “Sinä itse tiedät mikä on sinulle on parhaaksi.” Ihankohan on näin?

Miksi vaan näen ympärilläni jatkuvasti väkeä, joka tekee itselleen ja läheisilleen kamalaa väkivaltaa ja pystyy aina perustelemaan sen jonkinlaisella “kyllä minä tiedän mitä teen” -mantralla… Ei ole kukaan ihminen saari joka itsekseen kelluessa omassa kaikkivoipaisuudessaan voi fiilispohjalta sanoa että ihan hyvältä tuntuu, näillä mennään. Me olemme laumaeläimiä, ja jonkun sooloillessa keikkuu tasapaino. Markkinataloutemme individualismi lienee yksi aikamme pahimpia uhkia, niin hyvältä kun se tuntuukin silloin kun saa tehdä juuri sitä mitä itse haluaa.

On vaarallista ja tyhmää luottaa liikaa asiantuntijuuteen, omaan tai muiden. Silti ei tietenkään pidä myöskään unohtaa: usein todennäköisesti lääkärisi tietää paremmin kuin sinun itse googlettamasi diagnoosit.


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *