sunnuntai 22.10.2017
Anja, Anita, Anniina, Anitta, Anette

Neljä kuukautta, neljä ärsytyksen aihetta Puolassa

Olen asunut nyt päivälleen neljä kuukautta Puolassa. Olen työskennellyt täällä koko sen ajan, tehnyt pieniä reissuja Puolan rajojen sisällä, kokenut iloa, riemua, ärsytystä, ihmetystä ja suuttumusta. Tunteet ovat vaihdelleet laidasta laitaan, mutta pääasiassa olotilani on onnellinen. Elämäntilanteeni ei välttämättä ole se tavallisin, mutta tällä hetkellä kaikki ympärilläni tapahtuva on minulle hyvin arkista ja tavallista.

Poikaystäväni asuu edelleen Kiinassa, etäsuhde kuuden tunnin aikaeroineen on ollut kaikin tavoin haastava yhtälö. Olen kuitenkin samaan aikaan tällä hetkellä onnellinen, että molemmat saavat toteuttaa omia unelmiaan. Minun unelmani on ollut työskennellä kansainvälisessä yrityksessä ulkomailla.

Ulkomailla asuessa vastaan tulee kulttuurierojen myötä myös monta ärsytyksen aihetta. Vaikka olenkin ihmisenä positiivinen, en minäkään kaikkea sulata. Koska olen asunut täällä neljä kuukautta, listaan tähän neljä kaikkein ärsyttävintä asiaa Puolassa.

1. HUONO ASIAKASPALVELU

Huonot käytöstavat ja huono asiakaspalvelu saa toden teolla veren kiehumaan. Suomessa olen tottunut hyvään asiakaspalveluun, mutta täällä Puolassa palvelu on välillä niin huonoa, että asiakkaana minulle tulee sellainen olo, että anteeksi kun olen täällä olemassa, tuomassa tähän yritykseen rahaa.

Hyvä esimerkki oli heinäkuussa, kun olin ystäväni kanssa ravintolassa syömässä. Tilasimme kaksi annosta, että syömme ne puoliksi. Kun tarjoilija toi ruoat pöytään, kysyin häneltä voisiko hän tuoda kaksi lautasta. Pian tarjoilija tulikin, mutta vain yhden lautasen kanssa.

Kun kysyin uudelleen, että olisiko mahdollista saada myös toinen lautanen, niin sain vastaukseksi silmien pyörittelyä ja huokauksen. Loppujen lopuksi tämä tuhahteleva tarjoilijatar toi myös toisen lautasen pöytäämme.

Tuhahda vielä kerrankin, ajattelin ja mietin taas että kyllä täällä olisi paljon opittavaa asiakaspalvelusta. Voi tietenkin olla mahdollista että ulkomaalaiselle palvelu on vieläkin huonompaa kuin paikalliselle, mutta itselleni tämä(kään) ei riitä syyksi huonoon palveluun.

2. OSTOSTEN PAKKAUS RUOKAKAUPASSA

Kaikki varmasti muistavat ajan, kun Lidl rantautui Suomeen. Silloin Lidleissä oli kassahihnat, jonka loppuosa oli lyhyt. Ideana oli, että ostokset voisi nopeasta laittaa kärryyn ja pakata maksun jälkeen. Tämä ei toiminut Suomessa, sillä asiakaspalautteiden jälkeen myymälöihin tuli suomalaisille tuttu ostosten pakkaustila.

Eurooppalaiseen tyyliin myös Puolan marketeissa ei ole tuota pakkaustilaa. Kerta kaikkiaan en ymmärrä tätä käytäntöä, sillä aina kassalla ollessani tulee kauhea paniikki ja stressi, että pitää saada ostokset pakattua mahdollisimman pian, koska seuraavan ostokset meinaavat jo tulla omien ostosteni päälle.

Käyn arkisin kotini lähellä olevassa ruokakaupassa, pienessä Biedronkassa. Tämä lähi-Biedronka on normaalia pienempi, jonka vuoksi kassojakaan ei ole kuin kaksi, ja tuntuu että tuo pakkastilakin on normaalia pienempi. Tuossa lähikaupassa on myös aina ilta-aikaan kamalan pitkät jonot ja muutenkin tuon kaupan käytävät ovat ahtaat.

3. KIELITAITO

Kun asioin kaupoissa, puhun englantia. Puolan kielen taitoni on tasolla hei / kiitos / hyvää iltaa / minun nimeni on, joten sillä ei ihan kauhean pitkälle pötkitä. Yleisesti ottaen englantia puhutaan täällä hyvin, mutta toki on myös poikkeuksia.

Vanhemmat ihmiset eivät välttämättä puhu englantia, sillä heille opetettiin koulussa joko venäjää tai saksaa. Silti tässä koko ajan kansainvälistymässä maailmassa on outoa, jos joku ei osaa yhtään englantia. Usein minusta tuntuukin siltä, että välillä on kyse siitä, että ei halua puhua englantia tai ei halua auttaa.

Koska vaikkei joku puhuisikaan englantia, voi hän silti yrittää auttaa asiassa, sillä elekielellä pääsee hyvin monessa tilanteessa pitkälle.

Tänään kaupassa olin ostamassa kasvovettä. Olin aika varma, että kädessäni oleva puteli on juurikin kasvovettä, mutta halusin kuitenkin asialle varmistuksen, etten vahingossa lotraisi naamalleni kynsilakanpoistoainetta.

Ympärillä ei näkynyt myyjiä, joten kysyin seuraavalta vastaantulevalta naiselta englanniksi, että ”Hei, puhutko englantia? Onko tämä kasvovettä?”. Kuulin vain muminaa ja nie, nie. Vieressäni ollut mies hymyili ja katsoi suuntaani sellaisella ilmeellä, että hän haluaisi auttaa. Naureskellen mies tulkkasi puteli sisällön ja selvisi, että aine toden totta oli kasvovettä. Kiitin ystävällistä miestä iloisena ja jatkoin ostosten tekoa kasvovesi ostoskorissa.

4. LIIKENNE

Liikennekultturi Puolassa on hullua. Autot ajavat ylinopeutta ja kiirehtivät. Pyöräilen joka paikkaan, joten pyöräkaistaliikenne ja autojen liikennekulttuuri on tullut tutuksi. Vaikka pyöräilijöille ja jalankulkijoille palaisi vihreä valo, joutuu silti katsomaan oikealla ja vasemmalle, tuleeko autoja. Ei nimittäin ole yksi eikä kaksi kertaa, kun auto on ajanut vihreiden valojen palaessa.

Myös pyöräkaistalla saa olla valppaana, sillä täällä liikkuu paljon piittaamattomia himopyöräilijöitä, jotka suhaavat katupyörillään tuhatta ja sataa, ohittelevat ilman minkäänlaista merkin näyttämistä.


Vaikka moni asia ärsyttää, niin kyllä täällä myös on juttuja jotka saa myös hymyn huulille. Ehkä niistä lisää ensi kerralla. Tärkeintä on, että täällä on ihmisiä, joiden kanssa jakaa nämä mieltä ärsyttävät asiat. On helpompaa purkaa sydäntä sellaiselle ihmisille, joka tietää mistä puhun, kuin sellaiselle joka ei ole kokenut samaa.

Kaikki kuvat on otettu Gdanskin vanhassa kaupungissa keväällä kun saavuin Puolaan. 


  • Kommentit

    • Stan

      Voi voi nuori tyttö. Syö puolalaisten tynnyri suola ensiksi

      • Stan

        Puolalaisten kanssa tynnyri suola

    • Cc

      Hei, itse olen kokenut että asiakaspalvelu on paljon parempaa verrattaessa Suomeen. Kaikki ovat kohteliaita ja tervehtivät. Huomaan sen myös omassa käytöksessäni. Kahvilassa en vain kerro haluavani isoa kahvia vaan juttu alkaa hyvää päivää… Auttaa tietysti palvelussa kun käyttää puolaa niin paljon kuin osaa 😉

    • Kees NL

      Kansainvälustyminen ei ole sama kuin englanti!
      Sivistynyt suomalainen pitäisi osata vähän saksa. Jos vielä menet vapaaehtoisesti toiseen maahan, opiskele sen kieltä!
      Ei Tampereen Vikkulassakaan osattu enkkua 1989. Mutta minä olinkin jo opiskellut suomea valmistautuessa muutoin tänne…
      Maassa maan tavalla. Sanoo mamu.

    Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *