torstai 23.11.2017
Ismo

Mukavuusalue, mikä se on ja miten se ylitetään…

Mukavuusalue! Niin monta kirjoitusta ja mielipidettä on siitä annettu, mutta mitä se oikeastaan on ja mitä sille voisi tehdä? Pohditaanpa hieman…

20150827_170351 (1)

Minulle liikunnanohjaajana mukavuusalue tulee esille ihan jokaikinen päivä. On liikkujia tai treenattavia, jotka selittelevät etten tehnyt sitä tai tätä, koska… Maailma on selityksiä täynnä, mutta miksi tekemättömyyttä selitellään? Jokaisella meillä on oma mukavuusalue, jolla luontaisesti halutaan pysyä ja kuten nimi sanoo, siellä on mukava olla. On ihmisiä, jotka eivät koskaan ylitä omaa mukavuusaluettaan ja on niitä, jotka tekevät sen säännöllisesti ja kyllä, nauttivat siitä. Ne, jotka eivät sitä ylitä, ovat niitä selittäjiä ja valitettavasti myös niitä, jotka eivät tule koskaan saavuttamaan tavoitteitaan. Pysytään entisessä, ei rikota rajoja, ei kokeilla mitään uutta, ja myös valitettavasti, ei kehitytä eikä muututa. Mutta sekin on ok, pitää sitten vain unohtaa se selittely ja tyytyä siihen, mitä on, eikä valittaa asiasta.

 

Mutta sitten on niitä, jotka ovat tiukasti ottaneet itselleen tavoitteen. Se voi olla ihan mikä tahansa ja nykypäivänä tavoite on niiden tavoitefarkkujen tai tiputettujen kilomäärien sijaan ihan vain se, että haluan jaksaa, olla aktiivinen ja tyytyväinen itseensä. Se aivan tavallinen asia, mutta niin tärkeä. Oma jaksaminen. Nämä ihmiset alkavat kulkea kohti tavoitettaan ja tässä kohtaa tulee kuvioon mukavuusalue ja sen ylittäminen. Joskus, ei toki joka kerta, on sen alueen yli mentävä, vaikka tuntuisi pahaltakin. On vedettävä oma treeni niin, että syke nousee rajusti, hengästyttää tai ne painot tuntuu niin raskailta ettei vaan nouse. Tämän kun tekee säännöllisesti, se alkaa tuottaa tulosta. Joka kerta kun käyt oman mukavuusalueen ulkopuolelle, edes sen pienen hetken, se palkitsee. Tulee voittajafiilis, hymyilyttää ja on tunne, että minä osaan, jaksan ja kehityn. Se on maailman mahtavin tunne. Kun sieltä salilta tai jumpasta lähtee, jalat ja kädet täristen, tukka ja treenipaita märkänä, voi olla varma, että kehitystä tapahtuu. Tämä on myös tunne, johon voi jäädä koukkuun. Ja kuten sanoin, joka kerta sitä aluetta ei tarvitse ylittää, välillä pitää ottaa kevyemmin ja myös palauttavammin, tämäkin on osa sitä kehitystä.

 

Kun seuraavan kerran sohva kutsuu salia kovempaa, lenkkarit vaan ei mene jalkaan ja löytyis muutakin tekemistä, koeta palauttaa mieleen se mahtava tunne, kun olet siellä treenaamassa käynyt. Pyydä vaikka kaveri mukaan treeneihin, kokeile uusia lajeja, harrasta monipuolisesti ja ylitä se mukavuusraja, rohkeasti. Se kyllä palkitsee, ihan varmasti, uskalla kokeilla!

20150521_110847

Minä lähden nyt rikkomaan omaa mukavuusaluettani tekemällä penkkitreenin. Se on aina ah niin ihanaa, mutta rauta painaa ja välillä tuntuu ettei se nouse. Mutta nousee se, treenivihkomerkinnät kertoo, että kehitystä tapahtuu ja lihaskunto paranee, kerta kerralta. Kun oikein täysillä keskittyy treenaamaan niin samalla mielikin lepää. Mukavuusalueen ylittäminen on kiehtovaa ja toivonkin, että jokainen meistä uskaltaa sen rikkoa. Oma tavoitteeni on pysyä toimintakuntoisena, jaksaa työssä ja vapaa-ajalla, pudottaa muutama kilo ja saada niitä lihaksia näkyville. Pitkäjänteistä työtä, mutta mukavaa. Varsinkin nyt kun isoimmat rajoitteet on selätetty, polvi jaksaa ja pystyy. On mahtavaa treenata taas!

 

20150801_152858 (1)


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *