torstai 22.11.2017
Silja, Selja

Miten se tapahtui

Vuosien jälkeen jotkut vanhat koulukaverit, tutut ja ystävät ovat sanoneet, että olen laihtunut. Se on aivan totta. Vuonna 1992 painoin noin 97 kiloa, nyt painan 83,8 kiloa. Laihtuminen ei ole ollut nopeaa. Siinä meni 25 vuotta, enkä ole vieläkään normaalipainoinen, sillä mahani ympäristössä on vieläkin jotain ylimääräistä. Mutta tämäkin muutos on jo vaatinut pitkähkö itsekurin, kokeilun, jokapäiväisen sääntelyn ja suunnittelun. Syön päivässä kaksi suurehkoa ateriaa, aamupalan ja 2-3 pienehköä välipalaa. Isojen aterioiden yhteydessä en syö yleensä leipää lainkaan. Isoille aterioille kuuluu kerrallaan korkeintaan yksi peruna. Pyrin säännöllisiin ruoka-aikoihin, mutta niinhän se ei aina valitettavasti mene. Kaikenlaisia kommervenkkejä on ollut matkan varrella, neuvojia, ohjaajia, opettajia sanojia, valmentajia. On tullut luettua myös erinäinen määrä laihduttajan, painonhallinnan ja skarppaajan kirjoja, ruokakirjoja. Eräs rimmaajani ei pitänyt esimerkiksi lainkaan siitä, kun sanoin, että aion laihduttaa. Hänen mielestään minun tuli puhua painonhallinnasta.Jossain vaiheessa kun otin tiukan linjan, oli jopa iskeä anemia, raudan puute. Jouduin syömään jopa rautatabletteja. Onneksi eräs lääkäri havaitsi tämän puutteen verikokeissa, joten vaaransa syönnin rajoittamisessa on.Karkkeja en nykyään syö, enkä käytä sokeria kahvin kanssa, enkä kermaa. Sokerisia limppareita en osta. Vältän rasvaisia ruokia ja punaista lihaa syön ehkä kerran viikossa. Syön kalaa pari kertaa viikossa. Hedelmiä vihanneksia syön nykyään ihan joka päivä. Ja pyrin käyttämään vain tumma leipää. Tällä hetkellä menee aika hyvin, vaikka syön viinerin vähintään kerran viikossa ja kesällä ostan joka viikko ainakin kerran jäätelöä torilla käydessä. Grillimakkarakin kuuluu pari kertaa viikossa kesän kuvioihin ostettuna eri tapahtumista vaikkapa Sankariniemellä, Kankaan montussa tai Vieremän raveissa käydessä. Paino on silti vakio noin 83,8 kiloa, mittaan yleensä muutaman kerran viikossa. Liikun ainakin puolituntia päivässä. Se on pääasiassa hyötyliikuntaa. Käyn kaupassa ja hoidan kesällä pientä puutarhapalstaa. Ja mökillä teen polttopuita ja välillä risusavottaa rannalla punkkeja vältellen. Talvella teen jonkin verran lumitöitä. Joskus pyöräilen ja talvella hiihdän. Hankkimani kahvakuula on edelleen melkein käyttämättä ja kuntopyörä myös melkein koskematta. Kuntosalilla en käy kun olen allerginen hienhajulle. Nykyään syön huoletta ja nautin ruoasta. Tiedän tarkoin jo rajani, mutta aikansa se silti otti


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *