| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Viinilasissa maistuvat eurot
Iisalmen Alkon viinihyllyt notkuvat puteleista, ja seison silmät ymmyrkäisinä valtavan valikoiman edessä.
Punaviineissä hinta vaihtelee 6-36 euron välillä. Kuohuviineissä hintahaitari voi olla jopa 6-100 euroa.
Kehtaisinko antaa lahjaksi halvimman pullon? Minkä hintaista viiniä pitäisi ostaa illanistujaisiin?
Viinihyllyllä nostaa päätään taloustieteilijä-minäni. Onko 36 euron viini kuusi kertaa parempaa kuin kuuden euron viini?
Epäilen vahvasti. Itse en ole maistanut erihintaisissa viineissä minkäänlaista laatueroa, jos viini on makeusasteeltaan ja alkoholipitoisuudeltaan samanlainen.
Kalliit viinit haiskahtavat viiniteollisuuden salajuonelta, johon työporukoiden viininmaisteluiltamien "koulimat" wannabe-viiniasiantuntijat hairahtuvat.
Googlailemalla löysin amerikkalaisen tieteellisen artikkelin, jonka otsikko on "Maistuvatko kalliit viinit paremmalle?"
Tilastollinen tutkimus pohjautuu kuuteentuhanteen viininmaistelutilaisuuteen, joissa maistelijat arvioivat viinejä sokkona ilman, että tiesivät hintaa etukäteen.
Tutkimus paljastaa, että ihmiset pitävät keskimäärin enemmän halvasta viinistä kuin kalliista!
Jos sokkomaistelijoille kerrotaan viinin hinta etukäteen, tulokset muuttuvat oleellisesti. Niin ammattilaiset kuin amatöörit pitävät johdonmukaisesti kalliimpaa viiniä parempana.
Tanniinien ja aromien sijaan lasissa maistuvat eurot.
Amerikkalaistutkimus kuitenkin osoittaa, että viinikoulutuksen saaneet henkilöt pitävät keskimäärin enemmän kalliista viinistä. Asiantuntijan makuaisti on jalostunut tunnistamaan juoman vivahteet.
Monet kyttäävät johtavien asiantuntijoiden viiniarvioita kuin kuuta nousevaa. Ei kannattaisi, sillä heidän suosituksensa ovat perusviininlitkijälle kuin Pekka Huolmanin elokuvakritiikit: maksimipisteet on yhtä kuin surkea.
Erityisesti ylemmässä keskiluokassa monet haluavat kehittyä viiniharrastuksessaan. Liike-elämän leijonat ja lakimiehet kokoontuvat nuuhkimaan, pyörittelemään, purskuttelemaan ja huljuttelemaan viiniä.
Huljuttelumanööverit ovat melkoista keikarointia. Kaikki tietävät, että viininjuonnin tavoitteena on humaltuminen eikä tanniinien analysointi. Arvokkaita pulloja pullisteleva viinikaappi on status-symboli siinä, missä auto tai vene.
Tavallisen kuolevaisen kannattaa olla kiitollinen kehittymättömästä makuaististaan. Voi nauttia viinistä edullisesti.
Kehittynyt makuaisti voi tehdä elämästä muutenkin hankalaa. Jos lounaaksi kelpaa vain fine-dining, arki monimutkaistuu ja käy kalliiksi.
Iisalmelaisenkin kulinaristin pitäisi rampata jatkuvaan Kuopiossa ruokailemassa.
Lopuksi tieteeseen pohjautuvat vinkit illanistujaisten suunnitteluun.
Kannattaa siis ostaa mahdollisimman edullista viiniä, ellei joukossa satu olemaan poikkeuksellista viiniasiantuntijaa. Onneksi todelliset asiantuntijat ovat harvassa. Muutamassa työporukan humalahakuisessa viininmaisteluiltamassa ei vielä asiantuntijaksi kouliinnu.
Vieraille kannattaa valehdella, että nyt nautitaan Alkon kalleinta viiniä. Pienellä valkoisella valheella saadaan vieraiden suussa maistumaan makoisa eurojen tuoma lisäsäväys.
|
|
