EmediateAd

Väärä analyysi

A A
11.6.2012 7:07 Hanna Laukkanen

Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi viime torstaina, että kenraali Nikolai Makarov teki väärän analyysin. Kenraali oli siis kerrassaan hutiloinut arvioidessaan, että Suomen Nato-jäsenyys olisi uhka Venäjän turvallisuudelle. Noh noh, olipas paha moka herra kenraali, vähän tarkkuutta ensi kerralla, pyydän.

Vääriä analyysejä tekee jokainen, ja yleensä ihan joka päivä. Itse ainakin sorrun niihin harva se hetki ja nyt listaankin muutaman väärän analyysin, joita olen matkan varrella kohdannut.

Seiskaluokalla sanoin, että jalkapallo on tyhmä ja filmaajien peli. "Potkupallo" ei mielestäni sopinut kenenkään harrastukseksi, saati että joku seuraisi sitä muuten vain kentän laidalta. Jouduin perumaan puheeni melko nopeasti. Lukukautemme yläasteella nimittäin päättyi poikien jalkapallopeliin, jota kaikki koulun tytöt kirkuen juoksivat tapittamaan. Jollakin taisi osua nappis naamaan, niin läheltä meidän piti tihrustaa jännittävää peliä. En muista kuka voitti tai kuka teki maaleja. Muistan vain sen, että olin teini ja päässäni soi "rakkaudest lajiin".

Vuonna 2003 tein väärän analyysin leijonapaita päällä. Suomi johti Ruotsia viisi-yksi ja sanoin vieressä istuvalle isälleni, että "me voitetaan tää peli!" Minulle kävi niin sanotusti kenraali Makarovit. Toukokuussa 2011, hikoilin helsinkiläisessä pubissa 200 muun suomalaisen kanssa ja katsoin, kun Ruotsi teki avausmaalin. Ajattelin, että kultaa ei tullut tänäkään vuonna. Tirautin ehkä kyyneleenkin. Väärä analyysi.

Lukion ensimmäisellä luokalla arvioin, että abit ja varsinkin valkolakkiset ylioppilaat ovat maailmanvaltiaita. Tuuli hiuksissaan he ratsastavat maailman avoimille aroille ja putsaavat pöydältä parhaat opiskelupaikat, työpaikat ja menestyksen kaikkien ammattikoululaisten edestä. Kaksi vuotta myöhemmin, lakki päässäni, rahattomana, opiskelupaikattomana ja tukka tuulessa huomasin: väärä analyysi.

Sanottava siis on, että asiassa pätee yksi totuus: älä koskaan oleta mitään. Elämässä kokee paljon huikeampia juttuja, jos on vähän ennakko-odotuksia ja paljon aikaa ottaa selvää asioista. Ihmisen on vanhana kiikkustuolissa paljon helpompi hyväksyä fakta, että hän kokeili jotain ja epäonnistui, kuin se, että ei kokeillut jotain, koska luuli sen automaattisesti olevan huono juttu.

Tällä viikolla aion olla tekemättä väärää analyysin jalkapallon EM-kisoista. Aion katsoa ainakin kolme peliä, ennen kuin sanon, kannattiko. Toivon, että hullujen espanjalaisfanien hurmos tarttuu minunkin jäyhään suomalaissieluuni ja tekee maailmastani edes hetkeksi mustavalkoisen. Sitten voin reilusti sanoa, että on kokeiltu.