Totta vaiko sittenkään?

A A
6.5.2012 7:04 Mai Koivula

Nuorena ajattelin, että kaikki mikä lehdissä ja kirjoissa lukee, on totta.

Vartuttuani aloin vähitellen ymmärtää, että kirjoituksetkin voivat valehdella aivan kuin ihmisetkin. Kirjoittajalle tulee virheitä ja vahinkoja. Joku valehtelee tahallaan, tai jättää oleellisen kertomatta, kertoo vain puoli totuutta. Poliitikko ehkä kaunistelee, virkamies peittelee ja toimittaja ajaakin omaa asiaansa. Tapoja on monia.

Pääsääntö kuitenkin pitää paikkansa, ainakin täällä läntisissä demokratioissa. Lehdistö pitää kunnia-asianaan, että sen kertomat asiat ovat totta. Jos sanotaan, että tiellä on ollut kolari, se on ollut. Tai jos kirjoitetaan, että verotus kiristyy, voimme melko lailla luottaa siihen että se kiristyy. Ja niin edelleen.

Silti on joskus hyvä pysähtyä ajattelemaan, miten totta ja miten kokonainen on se maailmankuva, joka lehtiä lukemalla ja telkkari- ja radiouutisia seuraamalla syntyy.

Melkoinen ajatuskoe on ottaa käteen vaikkapa päivän Iisalmen Sanomat ja miettiä, mitä ajattelisi maailmasta ikkunattomaan koppiin suljettu lukija, jos hän joutuisi päättelemään maailman menon pelkän sanomalehden avulla.

Hän voisi lukea esimerkiksi sen, kuinka auto suistui ojaan ja poliisi epäilee alkoholilla olleen osuutta asiaan. Ihan tavallinen, juuri ketään hätkähdyttämätön uutinen siis.

Mutta mitä päättelisi lukija? Lehti ei nimittäin kerro, kuinka kymmenen tuhatta yläsavolaista ajoi autoa sinä päivänä ihan selvin päin. Ja pysyi tiellä! Hän lukee vain sen ikävän asian, ojaanajon. Ajatteleeko lukija, jolle kerrotaan vain yksi tapaus, että kaikki yläsavolaiset ajavat autoa juovuksissa ja ojaan?

Tai lehdessä voi olla uutinen nujakoinnista torilla. Mutta ei ollenkaan sitä, kuinka kymmenet tuhannet ihmiset ovat eläneet sävyisästi, hoitaneet työnsä, koulunsa, huushollinsa ja asiointimatkansa ilman mitään rettelöintiä. Näyttäytyykö alueemme ikkunattoman huoneen lukijalle pelkästään vaarallisena paikkana, jossa ulos ei juuri kannata mennä ellei halua saada kuonoonsa?

Tarkoitan siis sitä, että tiedotusvälineiden luoma kuva maailmasta on sillä tavoin vääristynyt, että poikkeama on uutinen, normaalius ei. Systeemi ikäänkuin olettaa, että kaikki tietävät sen normaalin, tavallisen. Että asumme, elämme, käymme töissä ja toimissamme. Ja uutinen on vain, jos joku jotenkin poikkeaa tästä kaikkien tietämästä normaalista.

Lehtien lukeminen on periaatteessa oikein hyödyllistä ja terveellistä, ainakin minun mielestäni. Mutta se on terveellistä vain, jos jaksaa muistaa, että uutisen luonne on kertoa jostakin, joka poikkeaa. Ja siksi uutiset kertovat jo lähtökohtaisesti vain osan totuudesta.

On siis jaksettava muistaa, että maailma on oikeasti paljon parempi ja turvallisempi paikka kuin uutisista voisi päätellä. Kaikki poliitikot eivät ota lahjuksia, kaikki virkamiehet eivät salaile ja peittele, kaikki autoilijat eivät aja ojaan, kaikilla toreilla ei koko aikaa nujakoida, kaikki verot eivät ehkä aina nouse.

Tai no jaa, hyvä on hyvä on, ehkä tuota viimeistä ei kannata uskoa. Verotuksen kiristyminen on toki uutinen, mutta mikään pelkkä poikkeama normaalista se ei kuitenkaan taida olla.

Valitettavasti.