| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
Tarvitaan aatteita ja niiden kantajia
Samalla kun netti on yhteisön peili, "kasvo" ja "kaveruuden" kanava, ajaudutaan elämän todellisiin merkityksiin keskittyvän idean puuttumiseen ja vapauteen, johon ihminen ei ihmisenä ole valmis.
Vangitulle Kristukselle yksinpuheleva suurinkvisiittori väittää Dostojevskin Karamazovin veljekset -romaaniin sisältyvässä jaksossa, että ihminen ei tule toimeen ilman valtaa pitävän kirkon ja inkvisition auktoriteettia. Inkvisiittori syyttää Jeesusta yksilön vapaan tahdon korostamisesta ja lietsomisesta.
On tulkittu, että suudellessaan vastaukseksi syyttäjäänsä Dostojevskin kertomuksessa muutoin täysin vaiti jäävä Jeesus on eri mieltä.
Mutta lähes yhtä hyvin tuo sanaton suudelma osoittaa myöntymistä esitettyyn väitteeseen. Kristus ei asetu inkvisition kannalle, mutta ei myöskään kiellä sitä, että auktoriteettia vailla olevalla on vaikeuksia käyttää tahdonvapauttaan. Ilman hyvää ideologista maaperää ja ilman eettisiä tiennäyttäjiä ihmisen vaihtoehdot lienevät lopulta ikään kuin yhdentekevät tai vähintään sameat.
Suuremman kansankirkon jäsenmäärä putoaa. Sanoma himmenee. Usko vähenee. Samalla koko yhteiskuntamme verkottuminen muistuttaa vajoamista ja tukehtumista epäolennaisuuksiin.
Siinä missä suuret profeetat, muinoin poppamiehet ja näkijät ja sitten aatteiden johtohahmot, filosofit, valtioviisaat tai taiteilijat osoittivat suuntaa, meillä on nyt informaatioyhteiskunnan suo, josta uupuu jotain sangen ratkaisevaa: kantava ajatus.
Olemme ihanteitta, vailla yksilöhengen voimaa, kansanyhteyttä tähdentäviä johtoideoita. Haparoimme yhdessä liian yksin. Loikimme sovellusten ja näppärien mielipiteiden mättäillä varsin tietämättä miksi tämä leikki.
Nokkelat vastaavat ikään kuin kritisoimalla. Kriittisyys näyttää enenevästi kyyniseltä. -Kyynikko tuhisee itsekseen ja levittää viruksia tahtomatta päästä puusta pitkään.
Tarvitaan heitä, jotka vaikuttavasti sanovat, tekevät ja ruumiillistavat sitä, mikä ihmisenä olemisen hyvässä ja pahassa tuntuu oleellisimmalta ja mitä hyvää tulee tavoitella.
Historia osoittaa, että johtotähden asemassa usein inkvisiittorin tapaan epäonnistutaan. Toisaalta suurista hahmoista viisaimmat ovat Kristuksen tavoin luoneet ja vahvistaneet myyttejä, joiden yhteinen sisäistäminen - silloin kun se ei muutu liki pelkäksi suggestioksi - johdattaa yksilöä löytämään todellista itseään ja viemään kansaa eteenpäin. Kauaskantoiset tarinat käyvät toteen. Yksityisen ihmisen ja ihmiskunnan merkitys tähdentyvät. Hyvyys on tosissaan, kun elämän keskeisten haasteiden syvähenkiset tulkit ilmaantuvat nokkelien tilalle.
Nykyajassa on tilausta persoonallisuuksille, jotka tuovat esille olemisen perustavalaatuisimpia teemoja. Viihteeksi vettyneessä tietomaailmassa riittää äärettömästi joutavia tarinoita ja "kavereita", mutta ei ihmisyyden sankareita eikä yhteen hiileen puhaltavaa sanomaa.
Aatteelliset merkkihahmot eivät ole jumalia, vaan ihmisiä. Heidän voimansa on monesti luisunut valtaan, inkvisitioon, harhaan, jonka tarttuminen joukkoihin on tehnyt maailman vaiheista julman.
Myönteisimmillään, kuten juuri uskonnoissa ja yleensä eettiselle idealle rakentuvissa yhteenliittymissä tilanne on kuitenkin ollut ja voi yhä olla myös toinen. Vaikka se ei johtaisi hyvän ihanteen toteutumiseen, se osoittaa monille tien tuota ihmisläheistä toteutumista kohti.
Kirjoittaja on iisalmelainen kirjailija ja toimittaja.
|
|
