| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Töistä poissa?
Varman toritiedon mukaan me syntiset kansanedustajat emme pysy edes työpaikallamme. Aina kun televisiossa näytetään kuvaa täysistunnoista, valtaosa salin tuoleista ammottaa tyhjyyttään. Mitäpä siihen vastaat?
Asiaa on kysytty minulta aiemminkin. Vaalit olivat taas tulossa ja seisoin Kuopion torilla jakamassa hyviä lupauksia, kun luokseni saapuu herrasmies ja käy suoraan asiaan: "Te edustajat ette pysy ollenkaan työpaikallanne. Häpeäisitte."
"No entäpä sinä? Mitä teet elääksesi?", kysyn, kun en muutakaan siihen hätään keksi.
"Olen edustaja", kuuluu vastaus. "Ompelukone-edustaja."
"No sittenhän me olemme kollegoja", riemastun. "Minä puolestani edustan kansaa. Onko sinulla jonkin sortin kiinteä työpaikka ja jos, niin istutko siellä jatkuvasti?"
"Onhan minulla tuossa Puijonkadulla pieni koppi, jossa säilytän näytekoneita. Mutta en kai minä nyt siellä istu. Enhän minä sieltä käsin saa myytyä ensimmäistäkään konetta", totesi ompelukonekauppias.
"Sittenhän me olemme tasoissa", totesin ilahtuneena. "En minäkään täysistunnoissa kaiket illat istumalla saa poliittisia tavoitteitani muille hallituskumppaneille myytyä. Vaikuttaminen täytyy tehdä salin ulkopuolella jo aiemmin. Eduskunnan historiassa vain yksi edustaja on tunnustanut muuttaneensa kantaansa toisen edustajan puhetta kuunneltuaan." Tässä vaiheessa kumppanini poistui partaansa tuhahdellen paikalta.
Mitä se salin ulkopuolinen työnteko sitten pitää sisällään? Yksi osa sitä on esittelevien ministerien lobbaus. Hyvä esimerkki on tapaus Itä-Suomen hovioikeus.
Oikeusministeri Henriksson ratkaisee täysin itsenäisesti, minkä kannan hän ottaa hallitusohjelmassa sovitun hovioikeusuudistuksen sisältöön. Pohjois-Savon kannalta hänen mielipiteensä on kuitenkin äärimmäisen tärkeä. Asiaa valmistellut työryhmä kun oli päätynyt esittämään, että Kuopion hovioikeus pitäisi yhdistää Kouvolan hovioikeuteen.
Tästä syystä meidän pohjoissavolaisten kansanedustajien, erityisesti hallituspuolueiden edustajien, oli paljon hyödyllisempää istua eduskunnan kuppilassa tai jossain neuvotteluhuoneessa ministeri Henrikssonin kanssa vaikuttamassa hänen mielipiteeseen, kuin salissa kuuntelemassa yksittäisten edustajien lakialoitteiden lähetekeskusteluja. Ne kun eivät koskaan johda mihinkään, vaikka hallituksesta syrjään jättäytyneet perussuomalaiset yrittävät muuta väittää.
Keskustelumme ministeri Henrikssonin kanssa sen sijaan oli osaltaan johtamassa siihen, että ministeri otti toisen kannan kuin työryhmä ja tulee esittämään hovioikeuden säilyttämistä Kuopiossa.
Ei tietenkään voi niin sanoa, että lobbauksemme ratkaisi asian. Sen tiedän kuitenkin varmuudella, että ministerin päätös syntyi vasta pitkällisen ja ilmeisen tuskallisenkin prosessin tuloksena, jossa vaaka olisi voinut painua kumpaan suuntaan hyvänsä. Sitä vaakaa me olimme painamassa.
Ja niinkin asia on, että jos ministeri olisi päätynyt Kuopiolle epäedulliseen päätökseen, olisimme jatkaneet keskusteluja muiden ministereiden kanssa, jotta epäedullinen ministerin kanta olisi saatu muutettua hallituksen yhteisessä päätöksenteossa. Eikä niitäkään keskusteluja olisi käyty eduskunnan istuntosalissa.
Poliittiset linjapuheet pidetään ja on syytäkin pitää eduskunnan suuren salin täysistunnoissa, mutta todellinen päätöksenteko tapahtuu muissa huoneissa. Kansanedustajan kyvykkyyden keskeinen elementti on osata istua oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja varsin usein se paikka ei ole eduskunnan istuntosali.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kansanedustaja.
|
|
