| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Sinkkuelämää
Heinäkuun lomasäitäni en vieläkään kovin paljon voi moittia, mutta yksi mukava kesäpäivä oli jo aiemmin. Tai oikeastaan vain vähän aiemmin, kun se sattui ja tapahtui kesäkuussa.
Mutta ei kuitenkaan se, vaikka nämä minun lauantain pakinavuorot ovatkin sinkkuelämän paljastuksia sieltä sun täältä. Treffeillä kuitenkin.
Ja ihan oikeasti kävin, ei kai se mikään ihme sentään ole. Mutta jos haluat, voit piirtää rastin seinään. Ja jotta kirjanpito pitäisi paikkansa ja kestäisi kriittisenkin tarkastelun, pitäisi minun varmaankin tunnustaa, että olen käynyt treffeillä ennenkin. Ihan totta. Että ihan vaan rohkeasti useampi rasti seinään.
Mutta siis kävin ja olin. Ja oli ihan kivaa ja mukavaa. Eikä siitä sitten sen enempää - valitettavasti.
En kerro kuka, en kerro missä, enkä kerro mitään muutakaan.
No ehkä sen verran, että ohjelmassa oli muun muassa teatteria ja punaviiniä.
Mutta siinä kaikki. Siis kaikki tästä paljastuksesta, ei niistä treffeistä.
Kesä oli mukava. Ei tarvinnut kovin paljon vaatteita etsiä, kun pärjäsi hyvin lyhyillä lahkeilla ja hihoilla. Shortsit ja t-paita oli varsin yleinen kesävaatetus golfkenttää lukuunottamatta. Ja viime pääsiäisenä pikasiivouksessa hyvään talteen laitetut sukat ovat vieläkin yhtä hyvässä tallessa siellä jossain. Avojaloin kuljin.
Ja kun koko kesän on shortseissa ja t-paidassa, ei tarvitse enää loppukesästä syysmuotia miettiä. Alkukesästä minulla oli päällä valkea t-paita, mutta nyt saatan viilettää maanläheisiin sävyihin verhoutuneena, beigeen vivahtavassa t-paidassa.
Tiesitkö muuten, että auringon paahteessa hikinen t-paita kuivuu tosi nopeasti. Väriä se alkaa muuttaa vasta parin viikon käytön jälkeen.
Kesän aikana huomasin jälleen, että välillä tämä sinkkuelämä alkaa risoa. Ottaa päähän. Sapettaa, tympii, jurppii ja niin edelleen.
Yhtenä jos toisenakin iltana halusin grillata. Siispä kauppaan. Jos vaikka vähän porsasta tai jotain. Ja mikä hienointa, tarjous lätkähti silmään lihahyllyllä. Mutta - perhepakkaus.
Mitä ihmettä minä teen 1,2 kilolla porsaanlihaa. Tai miksi ostaisin kilon juustoa kerralla. Ei ole meidän - siis minun - perhettä varten perhepakkauksia suunniteltu.
Entäs matkailu. Vilkaisin hotellihintoja. Sinkku joutuu pulittamaan reilun satasen yhden hengen huoneesta. Jos mukana olisi toinen henkilö, hänen osuutensa olisi ehkä nelisenkymppiä. Ja vielä jos olisi lapsia, niin joissakin hotelleissa lapset pääsevät nukkumaan ilmaiseksi.
Siis jos yksi lapsi pääsee nukkumaan lisävuoteeseen ilmaiseksi, saisinko minä sinkkuna yhden hengen huoneen ilmaiseksi, jos en nukkuisi sängyssä, vaan pyytäisin lisävuoteen.
Entäs tapahtumat. Pääsylippu voi olla kympin, mutta perhelippu parikymppiä. Nelihenkinen perhe pääsee siis viitosella per menijä ja minä joudun pulittamaan sen kympin. Tosi reilua.
Sinkkuna ei ole kiva olla. Vai täh.
Loman jälkeen pääsin ihmisten ilmoille ja lopulta Kiuruvedelle Elomessuille.
Olin jo istunut töissä kohtalaisen pitkän päivän ja iltapäivällä alkoi messuosastolla pikkuisen nälkä vaivata.
Huomasin lähistöllä paikallisen huoltoaseman osaston. Kahvia siellä oli ja ajattelin, josko siellä olisi jotain pientä purtavaakin.
Mutta eipä ollut myynnissä. Osastoaan esitellyt nainen pelasti kuitenkin päiväni antamalla minulle puolet eväistään.
Hän antoi minulle banaanin. Ei kuulemma itse sitä tarvinnut sinä perjantaina.
|
|
