EmediateAd

Samaan seuraan?

A A
11.3.2010 5:08 Mai Koivula

Ylä-Savossa on eletty sosiaalitoimen ja terveydenhoidon neljän kunnan yhteistä Sote-aikaa nyt rapiat päälle kaksi kuukautta.

Omakohtaisia kokemuksia siitä, miten palvelutuotannon yhteistyö on käynnistynyt, minulle ei vielä ole ehtinyt tulla. Mutta Iisalmen Sanomia lukemalla on toki jonkinlainen käsitys siitä, kuinka toiminta on lähtenyt liikkeelle.

Olen hämmästynyt siitä, kuinka vähän murinoita lehteemme on tullut. Todella hämmästynyt!

Tottahan Kiuruveden odottajien ultraäänitutkimusten paikasta on juttua riittänyt, samoin lääkäreiden riittävyydestä. Mutta kaiken kaikkiaan todella vähän valitusta on uuteen tilanteeseen nähden ollut kuultavissa.

Me ihmiset olemme konservatiiveja kaikki, minäkin. Muutosta on helpompi vastustaa kuin kannattaa, ja vaikka entinen ei ollut hyvä, se tuntuu aina paremmalta kuin uusi, jos vähän kärjistän.

Soteen siirtyminen tarkoittaa muutosta. Sen on pakkokin tarkoittaa muutosta, koska muutoin rahat loppuvat kesken. Me yläsavolaiset vanhenemme kovaa vauhtia. Ja kuten kuntaliiton johtaja ehti julkisuudessa todeta, kaksi viimeistä elinvuottamme tulevat yhteiskunnalle kaikkein kalleimmaksi.

Toistaiseksi Sotessa on muutettu loppujen lopuksi aika vähän. Entiset laitokset jatkavat, entiset päivystyspaikat ja -ajat jatkavat. Näin ei varmasti tule aina olemaan, mutta viisasta on tehdäkin muutoksia pienin askelin.

Pielavesi ja Keitele jäivät sivuun Sotesta ja ostavat palvelut Kysin yhteyteen perustettavalta Kysteriltä.

Pielaveden nuori, tuore kunnanjohtaja Sami Miettinen sanoi Iisalmen Sanomissa arvoituksellisesti, että Sote on Kysteriä huomattavasti kunnianhimoisempi hanke. Samalla hän ennusti, että sosiaali- ja terveystoimen uudistaminen vaatii vielä uudenkin paras-aallon.

Tulkitsen Sami Miettisen sanoja siten, että nykyiset tavat järjestää näitä kuntien ylivoimaisesti kaikkein kalleimpia palveluja eivät jatkossa riitä. Tarvitaan vielä nykyistä paljon enemmän lisää yhteistyötä, järkeistämistä ja tehokkuutta.

Olen erittäin samaa mieltä.

Kaiken yhteistyön pohjana on luottamus. Luottamus syntyy vain puolin ja toisin luottamalla ja toimimalla luottamuksen arvoisesti. Sitä Sotessa nyt harjoitellaan.

Luottamuksen suuri ongelma on se, että se voi syntyä vain ajan kanssa. Sen menettäminen käy valitettavasti hyvin paljon nopeammin.

Koko Ylä-Savon etu olisi se, että Sote kykenisi rakentamaan kuntien välille luottamuksen ja samalla tehostamaan toimintaansa nykyistä paljon enemmän. Se takuuvarmasti houkuttelisi nyt Kysterin valinneita kuntia tulemaan mukaan yhteistyöhön. Ja kenties vielä nopeamminkin uuden suur-Lapinlahden, jolle sen paremmin Sote kuin Kysterikään ei toistaiseksi ole kelvannut.

Sote tuottaa jo nykyisellä asukaspohjalla jäsenkunnilleen tehokkuushyötyjä, ellei niitä hukata kokonaan menneistä malleista kiinnipitämiseen tai uuteen byrokratiaan. Mutta vielä tehokkaampaan toimintaan olisi mahdollisuudet, jos koko Ylä-Savo järjestäisi nämä peruspalvelunsa yhdessä.

Ennemmin tai myöhemmin siihen on uskoakseni pakko mennä. Mutta kannattaako sitä pakkoa odottaa?

Palvelutuotannon tehokas, yhteinen järjestäminen mahdollistaa kuntien säilymisen pitempään itsenäisinä, mikäli niin halutaan. Eriseuraisuus sen sijaan vain nopeuttaa kuntaliitoksia.