EmediateAd

Saksa on siisti maa

21.5.2012 20:20 Tommi Korpihalla

Keväinen muutaman päivä retki Berliiniin sai taas satunnaisen yläsavolaismatkaajan hieromaan silmiään ainakin kaksi kertaa.

Vaikka Seppo Räty aikoinaan luonnehti maata toisenlaisilla sanoilla, minuun teki yhden ison vaikutuksen se, että Saksa oli siisti maa.

Kaduilla kulkiessa en juurikaan nähnyt roskia. Enkä sen koommin puistoissakaan.

Syy lienee varsin yksinkertainen: Kadulla olevissa valopylväissä ja muissakin pystysuorissa metallirakennelmissa oli roskapönttöjä.

Oransseja roskiksia oli lähes viidenkymmenen metrin välein, jos ei jopa vieläkin tiuhempaan.

Sinne oli helppo sujauttaa esimerkiksi kioskilta ostetun currywurstin paperit ja muut lounastarvikkeet. Sikäläisillä kun on tapana syödä lounaaksi jotain pientä naposteltavaa katukeittiöstä, ei niinkään sellaista kunnollista lounasta kuin me suomalaiset harrastamme ja joskus jopa ihan kahviloissa tai ravintoissa.

Saksalainen ruokakulttuuri oli muutenkin vähän outoa. Wursteja ja kebabia oli tarjolla päiväsaikaan monessakin kadunkulmassa, mutta iltaisin muutaman weissbierin jälkeen hotellille kävellessä ei löytynyt edes hodarikojuja.

Päiväsaikaan ravintoloita näkyi varsin tiheässä. Mutta jos erehtyy etsimään perinteistä saksalaista ruokaa, joutuu todennäköisesti pettymään.

Kolmen päivän aikana tuli syötyä iltaisin aasialaista, argentiinalaista ja italialaista ruokaa. Mutta ei saksalaista.

Saksa ja Berliini on ilmeisesti niin kansainvälinen paikka, että siellä on maahanmuutajien ravintoloita enemmän kuin alkuperäisiä.

Hotellin vastapäätä oli intialainen ravintola, vieressä kiinalainen ja kulman takana se argentiinalainen. Taitaa olla niin, että aikoinaan maahan muuttaneet tulijat ovat perustaneet ravintolan ja hankkineet elantonsa sillä.

Ja mikäs siinä, esimerkiksi aasialaisia syntyperää olevia asukkaita kaupungissa on niin paljon, että kaikki haluavat silloin tällöin tuttua "kotiruokaa".

Suomalaista ravintolaa en löytänyt, mutta eipä ollut aikaa paljon etsiäkään.

Siistissä katukuvassa oli roskattomuuden lisäksi toinenkin kummallinen piirre Pohjolankatuun tai Asemakatuun tai muihin suomalaisiin katuihin verrattuna.

Siellä ei näkynyt tupakantumppeja.

Lopulta siihenkin löytyi yksinkertainen selitys.

Niissä oransseissa roskapöntöissä oli oma osasto myös tupakantumpeille. Sellainen metallinen lokero. Ja kun niitä oli viidenkymmen metrin välein, niin vissiin on saksalaisten helppo tumppailla röökinsä astioihin eikä polkea niitä jalkakäytään tai viskellä kukkapenkkeihin.

Vielä kummallisempaa oli se, että pankkien, kauppojen ja monien muiden liikkeiden ulko-ovella oli kivinen paasi, jonka yläosassa oli hiekkaa. Sekin oli tupakoitsijoille varattu astia. Liikkeeseen mennessä on helppo tumpata natsansa hiekkaan.

Mietin jo Berliinissä, että voisiko tuollainen olla mahdollista myös Suomessa.

Lopulta tulin tulokseen, että tuskinpa vain. Pitäisi näet olla kunnan puhtaanapito-osastolla väkeä töissä, jotta joku myös tyhjentäisi roska-astiat säännöllisesti. Ja sehän on kallista.

Liikkeet ja kaupat todennäköisesti hoitavat itse omat astiansa, kun haluavat sisäänkäyntinsä olevan siisti. Se kun lienee osa pikkuputiikin tai ravintolan imagoa, että myös katu pidetään omalta kohdalta siistinä.

Osaisikohan yläsavolainen pikkukaupan pitäjä ajatella samalla tavalla?