EmediateAd

Radioaktiivinen minkkiturkki

A A
21.7.2010 6:07 Teemu Stubin

Aloitan kolumnini jo kliseeksi muodostuneella välineellä - Facebookilla. Sosiaalisena mediana siitä on puhuttu jo riittävästi. Itse pohdin nyt eräiden tukiryhmien miehityksiä.

Ydinvoimaa vastustavien ryhmässä on iisalmellinen jäseniä. Puolustajien ryhmästä löytyy vajaat 750 ihmistä.

Turkistarhauksen puolustajien ja vastustajien jako on vielä karumpi. Vastaan yli 30 000, hajanaisia puolustajia ehkä noin sata.

Olen kotoisin Helsingistä ja opiskelen yliopistossa, joten minun kai pitäisi olla poliittisesti valveutunut. Siksipä koenkin velvollisuudekseni kuulua ryhmiin - ja antaa ääneni sekä turkistarhauksen että ydinvoiman puolesta.

Kun ihminen halkaisi atomin, energiantuotanto mullistui. Ydinvoimalan rakennuskustannukset olivat toki kalliit, mutta energiamääriin nähden halvat käyttökulut maksoivat hinnan nopeasti takaisin.

Sitten tuli Tshernobyl. Hieman aiemmin havaittiin lisäksi, ettei ydinjätettä voi kipata aivan mihin hyvänsä lampeen.

Näihin kahteen argumenttiin vastustajat enimmäkseen perustavat kantansa. Molemmat ovat päteviä näkökohtia. Onnettomuusriskillä perustelu tosin ontuu, sillä riski on nykyajan varmuusjärjestelmillä liki olematon.

Jäteongelma muodostaa suurimman kompastuskiven. On väistämätöntä, että jätteet tekevät ydinvoimasta kehnon pitkän tähtäimen sijoituksen. Ratkaisuksi riittäisi ainoastaan fuusioenergian, eli kahden kevyen ytimen yhdistämisen riittävä kannattavuus. Tällöin aine ei enää olisi edes radioaktiivista. Nykyisellään atomivoima perustuu fissioon, raskaan ytimen halkaisuun.

Kannatan toki uusiutuvan energian kehitystyötä. Kylmä fakta kuitenkin on, että Suomi tarvitsi tässä vaiheessa nopean ja tehokkaan energiaratkaisun. Esimerkiksi tuulivoima ei nykyisellään yksinkertaisesti riitä kattamaan suurta energiatarvetta ilman järjettömiä myllymääriä.

Ydinvoiman puolesta puhuu myös vähäinen saastutus. Toivottavasti tämä ei tullut kellekään ydinvoiman vastustajalle uutena tietona. Ydinvoimahan ei saastuta ilmakehää lainkaan, vaikka tälläkin moni nuori kapinallinen kantaansa perustelee. Jätteet ovat pitkälti ainoa ongelma.

Turkistarhaus puolestaan on eräs maamme vanhimmista elinkeinoista. Moni saa ammatista edelleen leivän pöytäänsä. Asennemaailman muutos on kuitenkin saattanut turkistarhausta harjoittavan väen henkisesti todella ahtaalle.

Turkistarhauksen vastustajat perustelevat kantaansa useimmiten eläinten kärsimyksellä. Jokainen eläin on tunteva olento, joten tällainen tehotuotanto aiheuttaa tuskaa ja on väärin.

Kipua en kiistä. Pidän kuitenkin lajien ajoittaista kärsimystä osana aivan normaalia ravintoketjua. Otan esimerkin hieman alemmasta elämänmuodosta. Ihminen on ylin. Piste.

Monien loispistiäislajien toiminta ei tarjoa epäonniselle uhrille juhlan hetkiä. Ensin pistiäinen lamauttaa perhostoukan tuikkaamalla siihen tujut mehut pistimellään. Tämän jälkeen se munii toukan sisään.

Kuoriuduttuaan pistiäistoukat syövät isäntää hiljalleen sisältä käsin. Uhrin on pysyttävä elossa koko prosessin ajan, sillä muuten hyvä liha pilaantuu. Tämä kaikkea muuta kuin helppo kuolema ei ole tieteiselokuvista. Se on totisinta totta. Ylempi laji kohtelee perhostoukkia kaltoin. Miksei niille vaadita oikeutta, jos lajit kerran ovat tasavertaisia ja tuntevia?

Mitä tulee tarhoihin kohdistettuihin terrori-iskuihin, tehdään siinä tunnetusti karhunpalvelus myös rakkaalle luonnollemme. Turkislajeja ei ole luotu vapaiksi. Joko ne tuhoavat paikalliset lajit tai kuolevat välittömästi pois. Ekosysteemin horjuttaminenko sitten on oikeutta eläimille?

Elinkeino on elinkeino. Vaikka maailma pärjäisi ilmankin, ei se sulje pois lupaa olla olemassa. On ihminen joskus tullut toimeen ilman toimittajiakin.