| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
Maanantai 6.9.2010 |
Pullamössö potkii päähän
Olen ollut hiihtolomalla tätä pakinaa kirjoittaessani nyt viisi päivää. Se tekee 98 tuntia, 3865 minuuttia ja 11 290 sekuntia. Revin nuo luvut muuten äsken päästäni, älkää uskoko kaikkea mitä luette. Lomalla on ollut hauskaa, en ole tehnyt mitään. Taas valehtelin. Muutamat kukkoset kävin kyllä pyöräyttämässä.
Voisin jatkaa tähän malliin loputtomin. Pikkusiskoni kuitenkin vinkkasi tässä eräs päivä minulle, että lopettaisin loppumattoman löpötykseni ja kirjoittaisin jotain, tiedättehän, järkevää. Luonnollisesti silloin, kun pikkusisko näyttää vanhemmalleen kaapin paikan, ottaa isosisko kiltisti kulmasta kiinni ja alkaa raahata. Niin asioiden kuuluu mennä ja sitä paitsi - uskokaa pois - se oli hyvin aggressiivinen vinkkaus.
Kirjoitetaan sitten jotain aikuismaisempaa ja mikäpä sen aikuismaisempaa kuin ottaa esille nuorisomme huolestuttava tila. He eivät taatusti leivo hiihtolomallaan kukkosia mummojensa kanssa. Hampurilaisia ne vaan vetävät ja mummoja hakkaavat. Oli ennen kaikki paremmin. Kouluun hiihdettiin kesät talvet ja silloin, kun ei kärsitty köyhyydestä, kärsittiin muuten vaan. Rappiolla ovat nämä nuoret. Kirosanoja suoltavat ja ryyppäävät. Tietokoneet kiinnostavat enemmän kuin hiihtäminen.
Tulevaisuutemme on tuhoon tuomittu. Siis onhan se sitä jo valmiiksi - kattonsa pian kohtaava, koko ajan kasvava kulutus, ilmaston lämpeneminen, USA:n hallussa olevat ydinaseet ja luonnon resurssien nopeutuva väheneminen - mutta nuo ovat sellaisia pikkuseikkoja. Nykyajan nuoret sen todellisen uhkan muodostavat. Siksipä meidän tulee tarttua toimeen ja sulkea kaikki peruskouluikäiset tehokkaaseen kasvatuslaitokseen. Nuoret tulee pakottaa käyttämään korviin asti ulottuvia housuja, lukemaan sivistävää kirjallisuutta, syömään vaihtoehtoisesti joko kaurapuuroa tai ruisleipää sekä hiihtämään aina ja kaikkialla, koko ajan, kesät talvet, sisälläkin.
Toisaalta tilanne ei ehkä ole aivan toivoton. Sen sijaan, että panisimme toivomme nuorisoon, pannaan se ajan kulumiselle. Mieti hetki, minkä takia Sinä et aikoinasi saattanut hallitsevaa yhteiskuntajärjestystä tuhon partaalle? Historia toistaa itseään kuin halpa gramofoni ja on hyvin mahdollista, että nämäkin kelvottomat nuoret yksinkertaisesti aikuistuvat joku päivä. Sitä paitsi, mikäli töissäkäynti ei lamaannuta nuorta kapinallista, viimeistään asuntovelka tekee heistä selvää.
|
|

