Pois pömpeleistä

22.4.2012 7:04 Seppo Kotilainen

Pääsiäinen on kirkkovuoden juhlista sellainen, että silloin tulee pohdiskeltua asioita vielä tavallistakin syvällisemmin. Pääsiäisen tapahtumat pysähdyttävät ja hiljentävät perimmäisten kysymysten äärelle. Tunteet, ilo ja suru, vaihtelevat laidasta laitaan, kuten monta kertaa myös säät.

Niin tälläkin kertaa, sillä kiirastorstain ja pitkäperjantain välisenä yönä rytkähti lunta liki parikymmentä senttiä, vaikka muuten aurinko kyllä helotti koko viikonlopun ajan lähes täydeltä terältä. Erityisen kirkkaasti se paistoi kuitenkin pääsiäisaamuna, aivan kuin merkiksi ja vahvistukseksi siitä, että Kristus on ylösnoussut ja että valo voittaa - ja kohta on kesä.

Pyhien aikaan lueskelin Kuopion ja Siilinjärven seurakuntien seurakuntalehteä nimeltä Kirkko ja Koti, ja törmäsin erittäin mielenkiintoiseen ja ajatuksia herättävään, teologian maisteri ja psykologi Outi Reinolan haastatteluun.

Se oli ravisteleva, mutta samalla rakentava, enemmänkin kuin kymppiin osunut juttu. Luin sen useampaan kertaan, talletin lehden ja aion palata siihen vielä vastaisuudessakin, sillä Reinola toi haastattelussa esille juuri niitä samoja ajatuksia, joita olen itsekin mielessäni haudutellut ja kertonut joskus toisillekin.

Pois pömpeleistä - Jeesuksen jalanjälkiin, Reinola kehoittaa. Hän haluaisi nähdä arkkipiispan ja muiden piispojen kulkevan punainen pipo päässään pysähtyen välillä kohtaamaan kadun kansaa. Niin kuin piispa Eero Huovinen teki. Ja tämän voisi kyllä minusta laajentaa koskemaan myös kirkkoherroja sekä muitakin pappeja.

"Strategiat, palaverit, komiteat ja mietinnöt huitsin helvettiin. Vuoden aikana ei yhtään mietintöä, jatko-opinnot ja johtamishömpötys kielletään. Sisäsiittoisessa omien kesken istuvassa kokouskulttuurissa ollaan tuhon juurilla.

Kirkon vetovoiman kannalta on tärkeää, että se näkyy esimerkiksi ostoskeskuksissa. Se on merkki siitä, että kirkko on ajan tasalla ja tyrkyllä. Vaikka ohikulkija tulisi sinne vain levähtämään. Kuoleman merkki on, jos kirkko ei näy eikä sitä löydetä mistään."

Todella viisasta ja suorastaan profeetallista puhetta, joka toivottavasti noteerataan ja saa myös vastakaikua niissä piireissä, minne se on ensisijaisesti tarkoitettukin, sillä kirkon on ehdottomasti kyettävä muuttumaan ja uudistumaan mikäli se aikoo tavoittaa nykyihmisiä ja saada heidät pysymään kirkon jäseninä.

Enää ei riitä, että pyöritään keskenään tutuissa ja turvallisissa, vanhoissa ympyröissä sekä odotellaan kirkkojen ja seurakuntasalien suojissa, että ihmiset tulisivat sinne. Nyt on lähdettävä liikkeelle, pantava itsensä rohkeasti likoon ja jalkauduttava ihmisten pariin turuille ja toreille heitä kohtaamaan.

Reinolaa taas lainatakseni: "Kohtaamiseen on heittäydyttävä kokonaan, on uskallettava olla sataprosenttisesti läsnä, eivätkä silloin saa pyöriä päässä strategiat eikä seuraava tapaaminen.

Kun olen täysin avoin, läsnä on myös SE KOLMAS. Silloin voi tapahtua ihmeitä. Tänä päivänä kuuntelevan korvan tarve yhä vain lisääntyy. Voin olla toiselle armon välikappale, kun jaan hänen taakkansa."

Emme todellakaan tarvitse enää lisää lainlukemista, vaatimuksia ja rangaistuksilla pelottelemista, vaan rakkautta, anteeksiantamista, suvaitsevaisuutta sekä aitoa ja yksinkertaista läsnäoloa. Sen sijaan, että etsitään virheitä ja syyllisiä sekä tuomitaan toisia, sallittakoon erehdyksiä, töppäyksiä ja lankeemuksia, sillä täydellistä ja täysin synnitöntä ihmistä ei ole eikä tule koskaan olemaankaan.

Lopuksi lainaus piispa Wille Riekkisen pääsiäistervehdyksestä:" Pimeän maailman ja kärsivän luomakunnan keskellä tarvitaan niitä Jeesuksen seuraajia, jotka ovat valmiita reagoimaan pahoinvointiin, pelkoon, väkivaltaan ja syrjäytymiseen vaikka oma takki siinä ryvettyisi."

Kirjoittaja on maanviljelijä Iisalmen Kirmalta.

Kommentoi artikkelia

Kommentit

ovienulkopuolelta kirjoitti 22.04.2012 14:33
Kiitos Seppo Kotilainen. Missähän ja milloin kiertää sairaalapappi? Sairaalat ja vanhustenhoitopaikat.Missä on pömpeli? Eipä ole näkynyt koskaan.
Kommentoi