| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Pieniä murheita
Ilmatieteilijät ovat arvioineet, että päättyneen kesän kaltaista ei suomalainen aikuinen enää elinaikanaan koe. Tämän päivän lapset sen sijaan voivat elää useammankin pitkän, kuuman kesän, kun ilmasto lämpenee.
Nyt helteet ovat ohi, ainakin tällä tietoa ja tältä kesältä. Yli kolmikymppiseen ulkolämpöön päästäkseen on luultavasti matkustettava varsin kauas.
Joku tuttu säitä päivitellessämme totesikin, että oudosti helteistä valittivat ainakin osittain samat ihmiset, jotka maksavat mansikoita päästäkseen talvella Thaimaahan tai muualle päiväntasaajan tuntumaan. Samanlaisiin hellelukemiin.
Thaimaan-matkat eivät kuulu minun lomatoiveisiini, lämpöä saisi olla mieluummin vain sellaiset reilut parikymmentä astetta.
Näin syksyn tullen vähempikin riittää. Myrskyn kaatamien muutaman puun pätkimisessä ja pinoamisessa riitti hyvin toissaviikonlopun viitisentoista astetta.
Viime viikonloppuna vietimme sitten toista juhannusta, kun kokko jäi varsinaisena juhannuksena polttamatta. Ja sen jälkeen avotulen teko on ollut Etelä-Savossa viikkosotalla kiellettyä. Sateet tulivat vihdoin niin runsaina, että maakin kastui ja uskalsimme sytyttää kokon.
Olipahan mainio tunnelma, kun tyttäreni kanssa lauloimme kaikki muistamamme juhannuslaulut miesväen kohennellessa tulta. Itse asiassa elokuun viimeisen lauantain kokko oli paljon komeampi kuin se olisi juhannuksena ollut. Pimeässä illassa kipunat todellakin kiirivät kohti tähtiä.
Hellesäiden hyvä puoli on ollut se, etten muista milloin viimeksi hyttysiä on ollut ainakaan mökkisaaressani niin vähän kuin tänä kesänä.
Huono puoli taas on se, että kantarelleja on saanut odottaa. Ja saa yhä: viime viikonloppuna löysin rantakoivikosta vain kolme pientä alkua. Jää nähtäväksi, jaksavatko ne vielä kunnolla nousta. Vettä ja kohtuullista lämpöä on siis tilauksessa.
Tatit, ne ihanat herkkutatit, sen sijaan olivat jo nousseet. Kymmenestä herkkutatista neljä henkeä söi hyvin, ja jäipä loistavaa sienisilppua vielä kuivateltavaksi talvenkin varalle useamman soosin tarpeiksi.
Pieniä ja napakoita tatit vielä olivat, ja harvinaisen toukattomia. Lienevätkö sienisääsket kärsineet samasta kuin ne ihmisiä pistelevät itikatkin, eli kuivista keleistä. Tuli melkein mieleen se puolen vuosikymmenen takainen hurja tattikesä, jolloin madottomia, mahtavia tatteja kerättiin ämpärikaupalla pikku saarestanikin. No, se taisi jäädä kyllä ainutkertaiseksi ilmiöksi, yhtä ainutkertaiseksi kuin jäänevät koetun kesän ennätyshelteetkin.
Kaiken tämän kesän kuivuuden ja helteen keskellä on ollut vähän vaikea hahmottaa, että muualla maailmassa kelit ovat myös olleet äärimmäisiä, mutta toisella tavalla.
Järkyttävin tilanne lienee Pakistanissa, jossa mahtavat tulvat ovat huuhtoneet mennessään ihmisiä, taloja, karjoja ja peltoja.
Maassa on nyt vettä, mutta se vesi on kaikkea muuta kuin puhdasta. Ellei puhdasta juomavettä, lääkkeitä ja ruokaa saada toimitettua pian, peräti 3,5 miljoonaa lasta on siellä hengenvaarassa.
Autetaan, vaikkapa Unicefin, Punaisen Ristin tai jonkun muun järjestön kautta.
Kantarellipula tuntuu noiden asioiden rinnalla todella pieneltä murheelta.
|
|
