EmediateAd

Päähineen ihmeellinen voima

16.3.2012 5:04 Innimari Hyvärinen

Ostin hetken mielijohteesta punaisen pipon. Tai ehkä pitäisi sanoa "pipa", tamperelainen kun nykyään olen. En ajatellut, että yksi pipo voisi herättää niin paljon huomiota ja ajatuksia. Jo kevään ensimmäisenä työpäivänä Iisalmen Sanomilla Jarkko Ambrusin ehti nimetä uuden päähineeni tonttulakiksi. Kieltämättä se muistuttaa suuresti Mauri Kunnaksen Suomalaisen tonttukirjan hahmojen pitkänmallisia lakkeja. Moni muukin keskustelu on saanut orastavan alkunsa räikeästä lakistani.

Punainen on ristiriitainen väri. Esimerkiksi kiinankellosammakon punertava vatsa kertoo eläimen myrkyllisyydestä, kun taas Ranskan vallankumouksen myötä punainen väri on saanut vasemmistolaisen työväen ja myös kommunismin statuksen. Aasiassa punainen on ilon väri, minkä vuoksi sitä käytetään siellä usein häissä. Länsimaissa morsian pukeutuu syntisen punaisen sijaan mieluummin valkoiseen, puhtauden väriin.

Punainen antaa näköhermoon voimakkaimman ärsykkeen, minkä vuoksi sitä käytetään muun muassa liikenteenohjauksessa. Paloautoissa, ambulansseissa ja poliisin pysäytysvalossa käytetään punaista, jotta ne huomattaisiin paremmin. Punaista on myös veri, jota käyn säännöllisen epäsäännöllisesti luovuttamassa Punaiselle ristille. Yksi luovutuskerta auttaa jopa kolmea ihmistä. Punainen yhdistetään usein rakkauteen.

Dokumentaristi ja maineikas merentutkija Jacques-Yves Cousteau tunnetaan yhtä hyvin punaisesta pipostaan kuin elämäntyöstään. Lienee pipolla ollutkin oma vaikutuksensa tunteikkaiden merielokuvien valmistuksessa. Nyt Internetissä on useita neulontaohjeita punaisen Cousteau-pipon valmistamiseen, enkä ihmettele sitä yhtään. Pää on helppo piilottaa pipon uumeniin niinäkin päivinä, jolloin ei ole kaikkein varmin olo.

Kaksi vuotta sitten puristin monet esseet, kaavat ja laskut kasaan Iisalmen lyseon liikuntasalissa - pipo päässä. Koleassa salissa villapäähine lämmitti mutta myös selvitti mietteet ja oppikirjojen sanomat kirjoitettavaan muotoon. Sinä keväänä ajatukset myllersivät enemmän kuin koskaan. Tulevaisuus auki jok'ikiseen suuntaan, päätös silti kadoksissa. Ja niin se oli vielä hetkeä myöhemmin, kun painoin valkolakin päähäni.

Valkolakki on silti minulle tärkeä, koska se muistuttaa minua siitä, mitä olen saavuttanut. Lakki on nollapiste, josta ylioppilas ponnistaa kohti tuntematonta. Vaikka en yleensä välitä juhlapäivistä, on vappu minulle erityisen tärkeä jo nyt. Takaisin se käytäntö, että lakkia pidetään ylpeänä päässä koko kesä valmistumisen jälkeen!

Vaikka Tampereen murre ei vielä savon vääntelyn sekaan soljuvasti sujahdakaan, haluan muistuttaa abeja, että vaikka rotvalliin mukkaiskin ja pipa lentäis, täytyy palauttaa tasapaino ja painaa se takaisin päähän ja vielä vain syvempään. Ylioppilaskirjoitukset eivät sulje mitään vaihtoehtoja pois vaan helpottavat suunnitelmia. Tärkeintä on huomata, kuinka paljon opittavaa kaikesta yleissivistyksestä huolimatta vielä onkaan. Nauttikaa epätiedon tunteesta! Minä suuntaan punaisine pipoineni tenttiin. Vappua, kesää ja valkolakin tuulettamista odotellessa.

Kommentoi artikkelia

Kommentit

Kommentoi