| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Odysseia Iisalmessa
Pentti Saarikosken valikoiden suomentama, vuosisadat ajassa ajattomana liikkunut Odysseia kuului 70-luvulla nuoren kirjallisuudenopiskelijan merkkiteoksiin. Saarikoski oli siirtänyt antiikin mitallisen runouden vivahteikkaaksi proosaksi ja jatkanut 60-luvun klassikkokäännöksensä - James Joycen Odysseuksen - modernia perintöä.
Antiikin teokset vetoavat lukijaan kuvallisella runsaudella ja ihmistuntemuksen viisaudella. Niin myös Odysseia, joka toki ei ole kovin helposti lähestyttävä kirja. Odysseuksen pitkä paluu Troijan sodasta muistuttaa erilaisten seikkailujen ja elämysten kautta sovitukseen päätyvää harharetkeä.
Mutta olennaista on, että kun kerrotaan jumalista, ihmeellisistä olennoista ja suurista ja pienistä luonteista, piirteet voi sijoittaa ihmiseen yleensä, meistä mielikuvituskykyinemme keneen tahansa.
Irlantilainen kirjailija James Joyce oivalsi tämän radikaalisti romaaninsa Odysseus (1922) henkilöissä. 1922 ilmestyneessä teoksessa matka toteutuu alkuperäisen Odysseuksen merikokemusten sijasta uudenaikaisen kaupungin kaduilla. Siellä Homeroksen vaellusvuotta vastaa yksi päivä.
Vaikka Homeros ja Joyce tuntuvat vaikeilta lukea, ne ovat taiteen klassikkojen tapaan oikeassa. Ilman syvää ihmistuntemusta ne eivät eläisi sukupolvelta toiselle. Ne kuuluvat "korkeakirjallisuuteen", mutta niin Joyce romaanillaan kuin Saarikoski suomennoksillaan osoittavat, että teosten vaikeus on osa ihmisenä olemisen salaisuutta ja vaikeutta yleensä. Tämä sinänsä koskettaa myös meitä.
Elämä on merkillinen paikka, eikä ole mahdollistakaan tiedostaa, mistä itse kunkin kohtalossa tai johdatuksessa on varsinaisesti kysymys. Mutta vaikkapa nähdessämme unia seikkailemme Odysseuksen villejä taisteluja ja satumaisia idyllejä vastaavissa mielenmaisemissa.
Kuten Joyce pudottaa antiikin myyttiset hahmot arjen ihmisiksi, saamme huomauttaa, että tähän jokapäiväiseen pienuuteen kätkeytyy ihmisen suuruus, laulun arvoisuus, josta Veikko Lavi vetoavasti laulaa.
Unien lisäksi pääsemme erityisen elävästi odysseian - elämäämme kuvastavan matkan - porteille taiteiden ja henkisten harrastusten välityksellä. Joka lajin ammatti- tai harrastajataiteilijalla on luovuudessaan käytössä "homeerinen" laiva, väline ihmismielen syvyyksiin ja korkeuksiin, joita Odysseuksen seikkailutkin heijastavat.
Henkinen toiminta Iisalmessa ja seudulla saakoon rohkaisun ja tukea osaltaan siksi, että se kertoo haaveista ja tavoitteista ihmisyyden kannalta usein paljon totuudellisemmin kuin kulutuskasvun ja julkisen menestymisen nimiin perustuva aineellinen kilpailu.
En suorastaan patista lukijaa Homeroksen ja Joycen pariin. Sen sijaan huomautan, että myös yläsavolaisissa kuvissa, kirjoituksissa, teattereissa, musiikissa katsotaan lähtökohtiaan samasta kuvastimesta. Ei vain niissä, vaan elämässä yleensä.
"Odysseiaa" ovat sekä vuosi että päivä elämästä. Olemassa olon hämmästyttävyyden selittämiseen emme viime kädessä pysty. Hämmästyksen kokeminen sen sijaan on arjessa mahdollista. Pieni runomme ja vähäiseltäkin näyttävä ystävän tekomme kuuluvat klassikkojen sarjaan.
"Odysseia" on itsensä tunnistamista. Erilaisissa yksilöissä virtaa sama ihmisyys. Omien myönteisten ja kielteisten piirteiden tuntemus luo yhteisymmärrystä, mikä on tarvitsemamme hyvyyden tae.
Kirjoittaja on kirjailija ja vapaa toimittaja.
|
|
