| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Näin menetät neitsyytesi
Viimeisen kymmenen vuoden aikana tajuntaamme iskeytyvän informaation tulva on kasvanut räjähdysmäisesti, kiitos jokapäiväisen ystävämme Internetin. Tietotulvaamme lisäävät myös mediat, jotka kilpailevat verisesti verkkolukijoiden sieluista.
Taistelu sieluista on välillä hieman kyseenalaista, koska verkossa journalismia tehdään yleensä ihan eri säännöillä kuin painetussa sanassa.
Vaikka uutisointi suomalaisessa verkkomediassa on vielä kohtuullisen kilttiä ja siistiä verrattuna esimerkiksi Britanniaan, on kotoisissa verkkolehdissämme aikamoisia rimanalituksia. Kaikenlainen viihteellistyminen ja sokeeraava otsikointi on jokapäiväistä. Iltapäivälehtien ja muiden, itseään perhelehtinä brändäävien lehtien ero kapenee huomattavasti netissä. Amppari-indeksillä (Sivusto, jossa kerrotaan juttujen keräämien klikkausten määrä) kisaavat verkkotoimitukset keksivät mitä hurjimpia otsikoita, sisällöstä viis.
Kesän uutispulassa varsinkin kaikki vähänkään seksiin tai onnettomuuksiin liittyvät aiheet nousevat heti otsikoihin. Kaikki on "hurjaa" tai "yllättävää". Henkilökohtaisena suosikkinani ovat kaikki näin- ja tämä -alkuiset otsikot: "Näin saat täydellisen seksirusketuksen", "Varo tätä tekstiviestiä". Ei mene pitkään, kun joku lehti julkaisee sen ilmeisimmän jutun: "Näin menetät neitsyytesi". Vieressä on sitten seikkaperäinen grafiikka aiheesta…
Onnettomuusuutisoinnissa Aamulehti pisti jo tänä kesänä tiskiin ylittämättömän termin "Kuoleman tiistai". Juttu oli normaali valtakunnallinen onnettomuuskooste. Lukijoita riitti.
Ylidramaattisuuden lisäksi verkkojutuissa mittakaava lähtee yleensä käsistä jo heti kättelyssä. Hyvänä esimerkkinä käy vaikka kotoisessa Sandels Rockissa sattunut insidentti. Pohjoisen bändin lopulta suhteellisen harmiton ja sattuessaan vähälle huomiolle jäänyt tapaus sai aivan uudet mittasuhteet, kun iltapäivälehden verkkotoimitus uutisoi asiasta dramaattiseen sävyyn. Sitten asiaa puitiinkin verkossa seuraavan viikon ajan vilkkaasti vaikka lopulta asiaa oli ehkä kahteen uutiseen.
Ja kuka oli jutun voittaja? Totta kai sinänsä tuntematon ja pieni bändi, joka sai kerralla valtakunnantason huomiota. Tätä varmasti on lähdetty musikanttien toimesta hakemaankin ja media söi syötin täysin.
Medioiden verkkouutisointiin liittyy aimo annos ajalle niin tyypillistä kaksinaismoralismia. Samat lehdet, jotka julkaisevat kaikenmaailman puolialastomia "julkkiksia" sivuillaan, kauhistelevat festivaalitempausta jos ei nyt suoraan niin ainakin rivien välistä. Onhan se aina tietysti kauheaa kun tissi vilahtaa ihan rokkifestareilla.
Verkkolehtien kauttaaltaan kevennetty linja ja puolihuolimattomasti tehdyt jutut syövät varmasti medioiden uskottavuutta pidemmällä aikavälillä verkon ja printin lähestyessä vielä enemmän toisiaan. Jos kaikki on vain kevyttä viihdettä tai epäolennaisilla yksityiskohdilla mässäilyä, oikeasti tärkeät ja "kovat" uutiset voivat jäädä kokonaan viihdevyörytyksen alle. Epäilen, että pelkkiä verkkomedioita seuraamalla maailmasta saisi aika vääristyneen ja sairaankin kuvan. Miksi meille tällaista maailmankuvaa sitten syötetään?
Lopulta juttujen sisällön määrittävät netin käyttäjät, eli kaikki me verkkolehtien lukijat. Karu fakta on se, että 95-prosenttisesti verkossa julkaistaan sellaisia juttuja, jotka keräävät paljon klikkauksia. Niin voidaan sitten kehua, kuinka monta lukijaa lehdellä on netissä viikossa. Verkkojournalismi menee täydellisesti markkinoiden ehdoilla. Eli sitä saa mitä tilaa.
Koska roska myy, sitä tungetaan nettiin. Johanna Tukiainen kiinnostaa enemmän kuin valtakunnan päättäjien näkemykset, Asuntomessujen luetuimmat jutut koskettavat patsaan penistä, uuden pääministerin takapuoli on ykköslööppejä jne.
Jos juttuja perustellaan sillä, että viihde myy, niin miksi sitten ei tunnusteta sitä, että verkkolehdet ovatkin päällisin puolin nykyisin huumorilehtiä ilman sen kummempaa sisältöä? Hyvän journalismin kanssahan ilmiöllä ei sinänsä ole mitään tekemistä.
|
|
