| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
Torstai 17.5.2012 |
|
Monenlaista välittämistä
Kävin viikonloppuna kaupassa, mistä tullessani huomasin, kuinka parkkipaikalla kaksi nuorta keskusteli vaivihkaa. Toinen nuorista oli tosin mielestäni luettavissa lapseksi, ikää kun hänellä oli korkeintaan 15 vuotta, kun taas toinen oli ilmeisimmin kasvanut jo täysi-ikäiseksi. Nurkan takana tapahtumien kulkua seurasivat nuoremman toverit.
Eihän keskustelussa sinänsä ole mitään pahaa, päinvastoin: keskustelemalla luodaan sosiaalisia kontakteja ja ylläpidetään sosiaalisia suhteita. Keskustelun jalo taito on ensiluokkaisen tärkeää myös kaupanteossa: Jotta kaupanteko sujuu jouhevasti ja saavuttaa molemminpuolisen yhteisymmärryksen, tarvitaan neuvotteluja sopimuksen syntymiseksi.
Raha vaihtoi omistajaa. Syntyikö siis jonkinlainen sopimus? Setelit herättivät epäilykseni keskustelun tarkoituksesta. Ettei vain lapsosilla ollut tarkoitus lähteä kaljan juontiin? Olin sopinut meneväni kotiin syömään puolen tunnin päästä, joten minulla ei ollut kiire minnekään. Istahdin autoon ja seurasin tapahtumien kulkua.
Kuinka ollakaan nuoren miehen astuessa kaupasta kilisevä kassi kädessään alkoi nurkan takana tapahtua. Epäilykseni oli osunut oikeaan. Ennen kuin kassi vaihtoi omistajaa, astelin jututtamaan lapsia nurkan taakse. En olisi tosin millään halunnut lähteä lämpimästä autosta ulos, missä lapset olivat jo vartin odottaneet hakijaansa 20 asteen pakkasessa.
Odotettavasti lapset eivät osanneet sanoa paljastuneista suunnitelmistaan mitään. Pilasinko heidän suunnitelmansa ja iltansa puuttumalla asioihin, jotka eivät minulle kuulu? Tuskin, vaikka ehkä hankaloitin kaljan saantia ja säikäytin nuoret.
Todennäköisesti he saivat kaljansa ja siiderinsä jossain muualla, minne he suuntasivat, kuten myös välittäjäksi arvelemani nuori mies. Teollani korkeintaan näennäisesti ennaltaehkäisin rikoksen ja siirsin sitä tulevaisuuteen.
Alkoholin välittäminen alaikäiselle on rikos. Piste. Alaikäiselle alkoholin hallussapito on myös rikollista toimintaa, josta rapsahtaa 20 euron rikesakko ja merkintä poliisisedän tietoihin.
Joillekin alkoholin välittäminen voi olla vielä alaikäisen kaverin auttamista, mutta toisille se on tapa tehdä rahaa. Nämä katujen kulkijat voi usein helposti tunnistaa. Heidän tunnuksensa voisi kuulua: Me välitämme! On vastuutonta hakea alkoholia - ja myös tupakkatuotteita - alaikäiselle vaikkapa muutaman euron korvausta vastaan. Näinkö pienellä summalla aikuinen on valmis myymään arvovaltansa lapsen silmissä ja arvostuksena aikuisten parissa?
Entäpä vanhemmat, jotka välittävät lapsilleen alkoholia siinä uskossa, ettei heidän lapsensa kahta siideriä enempää juo, kun he ne vanhemman roolissa antavat. Ovatko vanhemmat muka todella niin sinisilmäisiä? Sen enempää vanhemmuus, kaveruus tai oman päihteiden käytön rahoittaminen eivät oikeuta alkoholin välittämistä alaikäiselle.
Suomessa alkoholia voivat ostaa vain täysi-ikäiset ihmiset. Näin täysi-ikäiset ovat avainasemassa ennaltaehkäisemässä alaikäisten juomista. Satunnainen ohikulkija saattaa viivyttää rikosta, mutta ei kokonaan estää sitä. Tähän tarvittaisiin aikuisilta todellista välittämistä sanan oikeassa merkityksessä.
Ilman aikuisia eivät lapset yksinkertaisesti saa kaljojaan.
Kirjoittaja on opiskelija ja Iisalmen kaupunginvaltuutettu (kesk.)
|
|

