| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Mielenterveyskuntoilija
Jälleen alkoi uusi vuosi, mutta kujeet tuntuvat olevan ne samat vanhat. Tammikuussa kuntokeskusten jäsenkorttien myynti korreloi joulun konvehti- ja kinkkukaupan kanssa. Huonoa omatuntoa potevat ja joulukilojaan surevat ryntäävät kuntokuurien ihmemaahan ja tukkivat lenkkipolut, uimahallit ja laihdutusryhmät. Uudenvuodenlupaukset on annettu, uusi vuosi aloitetaan puhtaalta pöydältä puhdistetulla keholla.
Moni suomalainen kärsii ylipainosta. Varmasti vielä useampi huonosta yleiskunnosta. Yhä useampi ajaa autolla kilometrin päähän töihin, nousee siellä hissillä toiseen kerrokseen ja istuu näyttöpäätteen ääressä niskat huonossa asennossa. Sitten hän laskeutuu hissillä ruokalaan huitaisemaan naamaansa teollista, kuitenkin ruoaksi kutsuttua lisäainehuttua ja viettää illan seuranaan telkku, tietokone, suklaalevy , Coca Cola ja sänky.
Surullisen harva harrastaa enää päivittäistä hyötyliikuntaa. Päivittäinen elämämme antaisi meille kymmeniä mahdollisuuksia kuntoilla, mutta emme ole mukavuudenhalussamme valmiita tarttumaan niihin. Työmatkapyöräily, kauppakassien kantaminen, lumityöt, lasten kanssa pelaaminen ja leikkiminen, portaiden käyttäminen hissin sijaan… pienet muutokset liikuttaisivat meitä arjessamme, polttaisivat rasvaa ja kutittelisivat ihan uusia lihaksia. Tiesittekö rakkaat lukivat että reipas rakastelu voi kuluttaa satoja kaloreja tunnissa? Kuka vielä sanoo, ettei urheilu ole hauskaa?!
Yleensä ihmisten liikuntaharrastus ja ruokaremontti tuntuu lähtevän liikkeelle huonosta omatunnosta. Tyytymättömyys itseen ja omaan kehoon pakottaa hikoilemaan ja nostamaan puntteja joita ei haluaisi nostella paikoissa joissa ei haluaisi käydä. Sanomattakin lienee selvää, että ihminen, joka ilolla rientää tammikuussa liikuntaharrastuksen pariin ikäväksi käyneen joulutauon jälkeen pysyy paremmassa kunnossa kuin epämotivoitunut itseään vihaava raukka, jonka itseinho on harrastamaan pakottanut. Tammikuussa tuntuu olevan suorastaan kansallinen velvollisuus laihduttaa, joka lehden kannessa huudetaan ihmedieettiä. Entä jos uusi elämä ei alkaisikaan joka tammikuu vaan liikunnasta tulisi tapa joka pysyy myös joulunpyhinä, lomilla ja stressaavissa kiireisissä elämäntilanteissa?
Kaikki me kuitenkin tiedämme faktat: liikunta tuo hyvää oloa. Se hormonimyrsky jonka ihminen saavuttaa liikuttamalla omaa kehoaan, hikoillessaan, puuskuttaessaan ja voittaessaan itsensä, on valtava! Miksi se sitten on monelle niin vaikea aloittaa? Kaikilla ei ikävä kyllä ole kokemusta tuosta hyvänolontunteesta. Tai se kokemus on vain kaukainen muisto jossain nuoruudessa kun hyväpolvisena ja vähemmän tervaa keuhkossa vielä jaksoi.
Ilouutisia kaikille, jotka Tänä vuonna aloittivat tai aikovat aloittaa: Nuo kokemukset voi saada takaisin tai löytää aivan ensimmäistä kertaa. Kun löytää aidon liikunnan ilon ja tajuaa sen taian, ei siitä enää haluakaan luopua. Omasta mielestään täytyy vain löytää sopukka jota tietty laji sopivasti stimuloi. Omasta kehosta täytyy alkaa etsiä omia rajojaan ja ääriviivojaan, täytyy opetella nauttimaan siitä, että omalla kropalla voi saavuttaa asioita. Täytyy opetella olemaan onnellinen ja ylpeä jokaisesta hikipisarasta joka vuodattaa oman mielenterveytensä vuoksi! Liikuttavaa loppuvuotta, lukijat! Haastakaa itsenne!
|
|
