| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Mennään bussilla - ja junalla
Kesällä ei tehdä bisnestä. Niin voisi päätellä ainakin VR:n aikataulupolitiikasta.
Lomaillessani piti käydä pikaisesti - päiväseltään - Helsingissä. Kotimaassa yritän välttää lentomatkustamista, joten valittavana olivat joko juna tai bussi. Automatka yksin Ylä-Savosta Helsinkiin ja takaisin ei nyt tuntunut hyvältä idealta.
Yöjuniahan ei ole enää pitkään aikaan kulkenutkaan, mutta yllätyksekseni huomasin, että kesän ajaksi junavuoroista oli poistettu Iisalmesta aamuneljän maissa lähtevä juna. Piti siis lähteä seitsemän InterCityllä ja sopia tapaamisia vasta iltapäiväksi.
Paluumatka koti-Savoon ei onnistunutkaan saman päivän aikana, koska kello 19 kieppeillä Iisalmen suuntaan lähtevä junavuoro oli myös peruttu eikä kello 16 junaan vielä ehtinyt.
Eipä siis muuta kuin hotellia varaamaan ja kotiin vasta seuraavana aamuna.
Sekä aamun InterCity pohjoisesta etelään että etelästä pohjoiseen oli kuin nuijalla lyöty. Oli kotimaan matkailijoita, mutta yllättävän paljon myös ulkomaisia turisteja matkalaukkuvuorineen.
Vauvavaunun ohi ei meinannut mahtua edes kulkemaan ja ravintolavaunussa oli jäljellä vain seisomapaikkoja. Jos oli ennen linja-autossa tunnelmaa, niin nyt sitä oli junassa.
Oikeastaan oli hauska olla kesäturistina helsinkiläisessä hotellissa. Aamiaiselta puuttuivat talvikauden kovaääniset pukumiehet, ja sen sijaan suomalaista aamiaista tutkailivat eri puolilta maailmaa tulleet lomailijat.
Musiikki yhdistää. Ulkonäkönsä perustella Itä-Aasiasta peräisin oleva mies lauloi aamun lehteä selatessaan täysin sydämin taustalta kuuluneen vanhan ABBA-hitin mukana.
Moni helsinkiläinen on kiinnostunut, millaisia keskustan hotellit ovat, koska eihän heillä ole tarvetta yöpyä oman kaupunkinsa hotellissa. Helsinkiläistuttavalleni käynti hotellin niissä tiloissa, joihin pääsee vain avainkortilla, vastasi mitä tahansa turistinähtävyyden katsomista.
Pitäisiköhän joskus mennä yöksi täkäläisiin hotelleihin ja hostelleihin, jotta voisi kokea saman.
Kotimaata on vielä paljon näkemättä. Juhannuskesällä sain yhden aukon paikatuksi, kun pääsin tutustumaan Varsinais-Suomeen ja Turun saaristoon.
Omatoimimatkailu on mukavaa, mutta nyt täytyy sanoa, että on se vaivatonta ja stressitöntä olla valmiissa bussikyydissä, räätälöidyllä matkalla. Ei tarvitse muuta kuin totella oppaan käskyjä, kulkea lauman mukana ja kuunnella kohteissa paikallisten oppaiden selostusta.
Kolmen päivän aikana ehtii kokea ällistyttävän paljon, kun matka on hyvin suunniteltu.
Ennen Varsinais-Suomen rajan ylittämistä tutustuimme jo Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon ja saimme kuulla nyt eläkkeellä olevalta kirkkoherralta yksityiskohtaisen selostuksen, miten keskiaikainen kirkko sai tuhopolton jälkeen Osmo Rauhalan ja Kuutti Lavosen taideteokset.
Rauhalan ja Lavosen töitä on esitelty laajasti lehdissä ja kirjoissa, mutta valokuva ei pysty koskaan toistamaan sitä jotain erityistä, joka taideteoksissa paikalla katsottaessa on.
Kääntelimme päitämme ja otimme valokuvia sitten vielä mm. Louhisaaressa, Seilin saarella, jossa presidenttimme juuri silloin osallistui jokakesäiselle kuvataideleirille, Kultarannassa ja Naantalin luostarikirkossa.
Kotimatkalla ällistelimme mm. Hämeenlinnan pyöreää kirkkoa, jonka Kustaa III oli vaatinut rakennettavaksi Pantheonin muotoon. Totta kai se sitten myöhemmin oli pilattu sekä arkkitehtonisesti että akustisesti, kun sitä oli "parannettu" myöhempien aikojen viisaiden päättäjien aivoitusten mukaisesti.
|
|
