Me kuolemansyntiset

22.3.2012 5:04

Huomenna illalla, niin veikkaan, monessa yläsavolaisessakin taloudessa valvotaan puolen yön yli.

Syynä ei luultavasti ole tämän kevään komea tähtitaivas poikkeuksellisen hienosti näkyvine planeettoineen, vaikka sitäkin toki kelpaa vilkuilla. Ei, valvomisen pääsyy on se, että huomenna illalla arvotaan ensimmäinen eurojackpot. Veikkauksen uusi, entistä suurempia voittoja lupaileva, kansainvälinen lottopeli.

Jaa ettäkö mistäkö tiedän, että valvotaan?

No siitä, että me suomalaiset olemme lottohullua kansaa, joka säntää sijoittamaan eurojaan tähän pallopeliin aina sitä varmemmin ja enemmän, mitä suurempi päävoitto on luvassa. Eurojackpotissa se on vähintään kymmenen miljoonaa, joka viikko, ja voi nousta jopa 90 miljoonaan euroon.

Veikkausyhtiö uskoo, että tällainen kiinnostaa meitä kovasti. Ja kertoo, että kansainväliseen, kuuden maan yhteiseen peliin lähdettiin, koska nykyiset loton ja vikingloton potit ovat monille meistä liian pieniä. Nyt potti kasvaa, kun meidän lisäksemme mukana ovat myös Saksa, Tanska, Slovenia, Viro ja Alankomaat.

Viis siitä, että voitonmahdollisuus on Veikkauksen mukaan yksi noin 60 miljoonasta. Kun potti on iso, sitä kannattaa tavoitella, eikös vain!

Vanhimmat meistä muistavat vielä sen veikkausyhtiön vanhan mainoksen, jossa sivukylän isäntämieheltä kysyttiin, mitä hän tekisi, jos voitto osuisi kohdalle.

"No, auto pitäis laittaa ja sitten katella vähän

mualimoo!" Näin, muistini mukaan, hän mainoksessa vastasi.

Mutta entäpä jos voittaisi 90 miljoonaa? Millainen olisi se auto ja millainen maailmanympärysmatka?

Puolella miljoonalla eurolla pääsee jo valitsemaan maailman hienoimpien urheiluautojen joukosta mieleisensä. Toinen puoli miljoonaa, ja voit matkustaa parin kuukauden ajan missä vain ja asua ja syödä missä vain. Parhaat hotellit ja ravintolat ovat sinun!

Mutta entä sitten? Mitä tekisit lopuilla 89 miljoonalla? Pistäisit sukanvarteen?

Ja olisitko onnellisempi, jos sukanvarressa olisi 9 miljoonan sijasta 89 miljoonaa?

Jostakin syystä tämä veikkaushurma nostaa mieleen ne johtajien isot palkat ja bonukset, joista viime viikkoinakin on kohistu.

Finnairin Mika Vehviläinen ansaitsi vuonna 2008 1,2 miljoonaa euroa. Se on 100 000 euroa kuukaudessa. Eikä hän edes ole suurituloisin, monet tienaavat palkkoina, bonuksina ja pääomatuloina monin verroin.

Suurimpien johtajien palkat ovat nousseet jo tasolle, jolla ei ole mitään kohtuutta. Tottahan he sellaisia saavat pyytää, ihan yhtä lailla kun me toivoa sitä lottovoittoa, mieluummin 90 miljoonaa kuin yhdeksää tai kymmentä. Mutta onko Suomessa todella niin vähän hyviä johtajia, että heille on pakko maksaa älyttömyyksiä?

Vai olemmeko me, kuten kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz viime viikolla telkkarissa väitti, luoneet sisäsiittoisen, toinen toistaan palkitsevan hyväveliveijarin verkon, joka järjestää kohtuuttomia palkkioita toisille saadakseen niitä itselleen?

Älkää ymmärtäkö väärin. Hyväksyn palkkaerot. Hyväksyn senkin, että erityisen hyvästä työstä maksetaan vielä erikseen lisäkorvausta. Mutta joku kohtuus!

Jos olisin diktaattori päättäisin, ettei kukaan saa ansaita enemmän kuin kymmenen kertaa keskivertoduunarin palkan. Se tarkoittaisi noin 25 000 euroa kuukaudessa. Neljäsosaa siitä mitä Vehviläinen sai.

Hyvää onnea meille kaikille siihen eurojackpotiin. Yksi meistä 60 miljoonasta voittaa liikaa rahaa, jos hyvin käy.

Ahneus, eikös se ollut yksi niistä kuolemansynneistä...

Mai Koivula

20

Kommentoi artikkelia

Kommentit

Kommentoi