EmediateAd

Maaseudusta mummola?

A A
31.8.2010 6:07 Kari Virranta

Maaseutu on taas suuressa murroksessa. Nyt ei kysymys ole elinkeinorakenteen muutoksesta, vaan murroksen aiheuttaa väestön radikaali ikääntyminen. Huoltosuhteemme vuoteen 2030 mennessä on Euroopan heikoin. Suomessa tulee olemaan vajaa yksi työssä oleva ihminen reilua kahta eläkkeellä olevaa tai lasta (alle 15 -vuotias) kohti. Ikääntymisessä olemme yksi maailman edelläkävijöistä. Alueellisia ennusteita en ole nähnyt, mutta selvää on, että maaseutukunnat saavuttavat tuon suhdeluvun muuta maata aikaisemmin. Tilanne on samanlainen perinteisillä teollisuuspaikkakunnilla.

Erityisen huolestuttavaa muutos on itäisen Suomen osalta. Maaseutu ei selviä murroksesta omin voimin. Välttämättä tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa, jotta meillä olisi edellytykset jatkaa nykytasoista tuotantoa. Tarvitsemme osaajia ja työntekijöitä hyvin monelle alalle, ei vähiten vanhustyöhön.

Haasteet julkitaloudelle tulevat olemaan kovat. Päällekkäisyyksiä on purettava niin kunnista kuin kuntayhtymistäkin. Hallintotehtäviä ei voida hoitaa kovin monesta pisteestä. Ainakin terveydenhuolto ja ylikunnallinen ammatillinen koulutus tulevat keskittymään nykyistä olennaisesti suurempiin maakunnallisiin yksiköihin.

Kilpailu väestöstä tulee kiristymään. Jotta voimme pärjätä kilpailussa Pohjois-Savon kilpailukyvyn ja vetovoimaisuuden kehittäminen edellyttää myös pehmeiden arvojen huomioimista: ihmisille täytyy tarjota elämänlaatua, harrastustoimintaa, luontokokemuksia, erilaisia vaihtoehtoja, jotta he kokevat mielekkäänä muuttamiseen Pohjois- Savoon. Meidän pitää luoda kirkonkylistämme ja maaseudusta entistä houkuttelevampi asumisen ja yrittämisen ympäristö. Maankäytön suunnittelun on oltava kiinteä osa kylien ja nykyisten kirkonkylien toiminnallista suunnittelua.

Maakunnassamme syrjäisen maaseudun alueet ovat verraten pieniä. Valtatie halkoo maakuntaa ja tuo elämänsykkeen suureen osaan maakuntaa. Viitostie on maakunnan elämänlanka. Kun puhutaan maaseudusta, pitää muistaa, että keskeisimpiä ja vaikuttavimpia kehittämiskohteita ovat kirkonkylät. Maaseudun kehittämisyhdistysten, Ylä-Savon Veturi ry:n, Mansikka ry:n ja Kalakukko ry:n on syytä entistä painokkaammin suunnata toimintaansa kirkonkyliin. Elävä kuntakeskus muodostuu entistä tärkeämmäksi maaseudun palvelujen turvaamisessa kun julkisen palvelutarjonnan verkko väistämättä supistuu.

Maaseudun rakentamisessa hyvät tontit ja luonnonläheisyys ovat valttikortteja. Merkittävää ei ole tontin hinta vaan se, että tontit ovat hyvällä paikalla, lähellä luontoa ja hyvien liikenneyhteyksien, myös tietoliikenneyhteyksien päässä. Maaseudun rakennuslupa-asiat, erityisesti rantarakentamisen mahdollisuudet on jatkossakin turvattava. Kun Ylä-Savoon parhaillaan laaditaan yhteistä rakennusjärjestystä, on syytä muistaa kehittämisnäkökulma. Turhien rajoitteiden asemesta on syytä pohtia mahdollisuuksia. Näin varmaan tehdäänkin. Maaseututonttien rakennusoikeuksissa on syytä nähdä tämän päivän tarpeet. Talot ovat isompia kuin ennen. Jos joku haluaa rakentaa isosti, rakentakoon. Kun vain vesi- ja jätehuolto sekä liikenneasiat ovat kunnossa.

Laajakaista on tänä päivänä välttämättömyys kaikille. Lähitulevaisuudessa iso osa julkisista palveluista tuotetaan verkkoja pitkin. Jos asuntoon ei ole mahdollista saada laajakaistaa, ei siihen saa asukkaitakaan. Miltei mikä tahansa yritystoiminta edellyttää laajakaistaa.

Mutta kuten sanotaan vanhuus tuo viisautta. Ja mummolassa on mukavaa.

Kirjoittaja on Pohjois-Savon Ely-keskuksen ylijohtaja.