Luonto ja laite

A A
19.4.2012 7:04 Teppo Kulmala

Luin lehdestämme kirjailija Mari Mörön Lapinlahdella todenneen, että sähkölukulaitteensa tunteva nuoriso voi kymmenessä minuutissa lukea samasta kojeesta vampyyrikirjaa ja uutista, kirjoitella Facebookiin omaa vampyyrijuttua ja käydä ostamassa matkalippuja.

Mörö on oikeassa myös huomauttaessaan, ettei lukulaite korvaa kirjastoja ja niiden perinteisempää merkitystä.

Sopivaa toteutumismuotoaan hakevat sähkölukemisen visiot ovat kiinnostavia. Samoin ne herättävät huolta.

Ensiksi eriarvoisuus: kenellä nuorella on mahdollisuus hankkia tämän tästä ajanmukaistuva laite, modernimpi joka vuosi. Kulutusyhteiskunnassa paremmuutta porukoissa joutuu joka alueella kiihtyvällä vauhdilla ostamaan muutoinkin rahassa.

Toiseksi:aikakautemme elää rajussa käännekohdassa. Maailmanhistoriassa ratkaisevasti uutta vaihetta edeltää usein kulttuurista kaaosta ja rapistumista. Tämän ei tarvitse sinänsä koskea informaation ja kulttuurin tukkiutumista päätteisiin. Esimerkiksi suurten romaanien sisältö on sama kirjassa kuin laitteessa.

Enemmän pelkään latistumista, joka uhkaa kulttuuriin kuuluneen mielikuvituksen, avoimen etsimisen ja henkisen seikkailun ilmapiiriä, asennetta ja käytäntöjä.

Pieniä maailmoja sisältävät tietokoneet suurentavat tiedonkuvaa ja avartavat käsityksiä eri alueilta. Samalla ne hajottavat ja supistavat näköaloja ja stressaavat tunteita.

Koje muuttuu kaoottisen runsauden, ei vain henkiseksi, vaan myös fyysiseksi vankilaksi. Ympäristö tulee tutuksi miljoonina minikuvina, mutta ei yhtenä ja valloittavana Luojan ihmeenä.

On huhtikuu. Kevät on useimmille hengen liikettä, uudesti syntymää, sielussa ja kehossa tunnistettavaa tapahtumisen aikaa. Valo häikäisee. Jäät sulavat. Tunnet tykkeen, sykkeen ja railakkaan kalinan, jäät mielelläsi vain katsomaan. Omassa mielessä se hämäryys, mitä talvella koettaa torjua, tulee keväällä esiin ja kirkastuu kuin maisema lumen alta, kivien alta, kaikkialta.

Erikseen ja yhdessä kuka tahansa heijastaa ja edustaa keväällä maata ja taivasta, valvetta ja unta ja keskenään jakamisen konkreettista koskettavuutta.

On mieli sanoa: Jakakaa kevättä toistenne kanssa! Jakakaa kevättä toiveiden tai pelkojen täyttämän tai rusentaman itsenne kanssa! Ennen kesää tulevaisuudella on tapana avautua vähän ja paljon uudessa valossa. Silloin jos koskaan tarvitsee ystävyyttä, suojaisan kohdan ja yksilöllistä vapautta!

Kuinka sitten kokea kevään tapahtumista ajassa, jossa piskuinen elektroniikka säätelee elämänjärjestystä, vuorovaikutusta, kulttuuria, viihdettä? - Se tuskin on selkeää ja yksinkertaista.

Kuten Mari Mörö mainitsi, sähkökirja säästää luontoa. Tietotekniikan kääntöpuoleksi sopii silti epäillä, että tabletit ynnä muut sähköpurkit vievät kohtuuttoman ajan ja tilan ympäristön kokemiselta suoraan elämyksenä, elämän lähteenä, maailman olemiselle välttämättömänä luontoäitinä.

Myös ihminen on energiaa. Paikkansa, merkityksensä ja etsimisensä polulla hän silti on pikemmin kotonaan luonnollisena olentona kuin härveleiden etäpäätteenä.

Myös elektroniikalla on puolensa. Monesti toimintamme tarvitsee runsaasti tietoa. Tekniikan kautta globaali tai likeisempi tieto välittyy nopeasti kenelle tahansa.

Kulttuurin taitekohdassa valinkauhaan näyttääkin nousevan uuden koneiston ehdottomuuden sijasta sen suhteellisuus. Tämän mukaan elektroniikka tulisi sulattaa yhteiskuntaan inhimillisyyden perimmäistä luonnollisuutta vaalivalla tavalla.

Jotain sympaattisen vertauskuvallista on siinä, kun luonnon keskellä elävä Mari Mörö, joka on paitsi kirjailija myös puutarhuri, kertoo halanneensa Agricolan puolen tuhatta vanhaa puukantista kirjaa - pitkään!

Kirjoittaja on iisalmelainen kirjailija ja vapaa toimittaja.

Kommentoi artikkelia

Kommentit

Kommentoi