| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Loman syvin olemus
Terveiset kesälomalta. Viisi viikkoa vilahti nopeasti, kuten niillä tapana on.
Mikä siinä lieneekään, että lomalla aika kutistuu: työviikot tuntuvat joskus pitkiltä kuin nälkävuosi, mutta lomaviikot vilahtelevat kuin nopeutetussa filmissä.
Erityisen nopeasti aika kului nyt tänä kesänä, ja syykin on ilmeinen. Ne säät, ne säät. Hellettä riitti koko loman ajaksi, eikä päiviä juuri edes erottanut toisistaan. Aina oli hiki, aina oli kuuma.
Loman jälkeen on tietenkin tapana kysellä, miten loma meni ja mitä lomalla tuli tehtyä. Tällä kertaa on helppo vastata: loma meni hyvin, mutta yhtään mitään mainittavia saavutuksia siihen ei sisältynyt.
Olihan niitä suunnitelmia, sadepäivien varalle, kuten aina muulloinkin. Piti siivota se vaatehuone, piti sadekuurojen lomassa hakata vähän halkoja mökillä, piti käydä kalassa, kerätä marjoja ja sieniä, piti kaivaa se viime kesänä aloitettu uuden kukkapenkin pohja mökkisaaren kivikkoon, piti kaakeloida mökillä hellan takaseinä, piti rakentaa ritilät kivijalan ryömintätilaan. Muun muassa.
Vaan tekemättä ne kaikki jäivät, kuten varmasti huonommillakin säillä ainakin isolta osalta olisivat jääneet. Mutta nyt laiskotteluun oli luvallinen syy: kun on liian kuuma tehdä tänään mitään.
Ja niinpä en tehnytkään mitään muuta kuin ne ihan elämisen kannalta pakolliset asiat, kaupassakäynnit, ruuanlaitot, tiskaamiset. Kaikki muu odottaa huonompia kesiä.
Toisaalta, uuvuttava hellekesä taisi lopulta paljastaa minulle loman syvimmän olemuksen: lomalla on syytä ennen muuta lomailla.
Me ihmiset olemme niin kovin suorituskeskeisiä. Me asetamme tavoitteita, ei pelkästään työviikkojen vaan myös lomaviikkojen ajaksi. Me kuvittelemme, että meille on tärkeää saada aikaiseksi jotakin. Ja totta onkin, että moni meistä, minäkin, kokee tyydytystä kun saa jotakin näkyvää aikaan.
Oli oikein terveellistä vain olla ja todeta, että tällä kertaa aikaansaaminen ei ole se juttu, ei voi olla. Ja voin vakuuttaa, että lomailemallakin voi lomansa viettää ja ladata näin akkuja taas näitä kiireisempiä viikkoja varten.
No, ihan pelkästään makailemalla loma ei tietenkään mennyt. Pari pientä kotimaan retkeä tuli tehtyä, muun muassa Retrettiin ja Bomballe. Mökillä riitti ruokittavia, kun lapset halusivat siellä viettää myös paljon aikaansa, kun nämä kelit olivat siihen mökkeilyyn nyt niin suotuisat. Puhumattakaan siitä, että etelärinteinen mökkipihani kaipasi joka ilta vähintään sen parikymmentä ämpärillistä vettä, jotta istutukseni eivät olisi ihan kokonaan kuolleet. Luulen, että moni muukin on joutunut samoissa puuhissa ahertamaan, siksi tarkkaan sadekuurot ovat koko Savon kiertäneet.
Hyvä loma huipentui komeasti, kun Asta-myrsky viimeisen lomapäivän yönä pyyhälsi saareni yli. Vahingot jäivät onneksi muutamaan kaatuneeseen puuhun, eikä niistä yksikään osunut rakennusten päälle. Vaan olipahan komea ilotulitus, kun salamat välkkyivät joka puolella, tuuli riehui ja vettä tuli vaakatasossa.
Pelotti, myönnän. Ja vielä enemmän olisi pelottanut, jos olisin tiennyt, millaista mahtavaa tuhoa myrsky vain kilometrin päässä mantereella sai aikaan.
Hyvä loma huipentui hyvään onneen.
|
|
