| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Liittymäkaupan Korkeajännitys
Hyvät lukijat, aion nyt jakaa kanssanne erään minulle sattuneen jännittävän tapauksen noin kuukauden takaa. Tuolloin hoksasin, että elämäni olisi pikkuisen helpompaa, jos hankkisin kännykääni pari lisätarviketta. No, ei muuta kun lompakko taskuun ja kohti keskustaa.
Päätös ostoksille lähtemisestä ei kuitenkaan ollut helppo. Ei, koska tiesin joutuvani astumaan sisään suuresti karttamaani paikkaan, jossa en ollut pitkään aikaan osannut asioida luonnollisesti.
Tuo paikka oli nykyaikainen matkapuhelinliike. Seuraavassa kerron, miten ostosreissuni eteni.
Astun sisään liikkeeseen. Tutkailen seinällä komeilevia tuotteita hetkisen. Pian toinen myyjistä, simpsakka ja pirteä neitokainen tulee kysymään, josko hän voisi auttaa.
- Tuota noin, handsfreetähän minä tässä etsin, sanon ujosti.
- Ahaa, millainen puhelin sinulla on? neito vastaa tomerasti.
- Tämmöinen halpa älypuhelin, näytän minä.
- Selvä, katsotaanpas... Tämä tässä olisi merkin oma bluetooth-handsfree, ja vieläpä tarjouksessa, myyjätär hymyilee.
Tutkailen lisälaitetta hetken aikaa ja huomaan sen vastaavan tarpeitani mainiosti. Kysäisen vielä hermostuneena, josko samaan syssyyn löytyisi myös sopivaa autolaturia.
Ja löytyyhän sekin. Tyytyväisenä kiitän ja siirryn kohti kassaa.
Tähän saakka kaikki on sujunut jopa yllättävän hyvin. Saamani palvelu on ollut asiantuntevaa, iloista ja leppoisaa.
- Se tekisi yhteensä 19,95, kassaneiti hymyilee.
Maksan ostokseni hymyssä suin. Melkein tekisi mieleni antaa jopa tippiä siitä hyvästä, ettei suuri matkapuhelinmyymälöihin liittyvä stereotypiani olekaan käynyt toteen.
Myyjä kysyy, että laittaisiko hän ostokseni pieneen, kätevään pussiin. Mikäs siinä, tuumin minä.
- Hei, osallistuhan ihmeessä arvontaamme. Palkintona on tuliterät kotiteatteritarvikkeet! nainen huikkaa kaivaessaan muovipusseja tiskin alta.
Olen viihtynyt kaupassa niin hyvin, että päätän osallistua jo pelkästä kohteliaisuudesta. Täytän yhteystietoni arvontalappuseen ja ojennan sen myyjälle.
Sitten, aivan äkkiarvaamatta, pelkoni käy toteen.
Myyjätär kääntää lapun ympäri. Taustapuolella on lisää täytettäviä kohtia, joista kuulen nyt ensi kertaa.
- Jotta voit osallistua arvontaan, tarvitsemme joitakin pikkutietoja nykyisestä matkapuhelinliittymästäsi. Mikä operaattori sinulla on? Kuinka suuria laskusi ovat keskimäärin? Paljonko puhut kuukaudessa? Onko puhepaketteja? hän tykittää.
Olen ärsyyntynyt, äimistynyt ja pettynyt. Luulin jo välttäneeni paasauksen siitä, miten juuri tällä liittymällä voisin säästää kolme euroa kuussa ja miten tyhmä olen, jos en sitä suostu tajuamaan. Mutta kun ei, niin ei.
Juuri kyseisestä syystä en ole enää vuosiin halunnut käydä alan liikkeissä. Ahdistavan päällekäyvä markkinointi johtuu eittämättä henkilökunnan saamista provisiopalkkioista, mutta ainakaan minun kohdallani sillä ei ole toivottua vaikutusta. Päinvastoin: en enää uhallakaan vaihda liittymääni kenenkään toisen pyynnöstä, toiveesta tai painostuksesta. Jos jonain päivänä koen moisen itse tarpeelliseksi, tilanne on tietysti toinen.
Nykyajan liittymäviidakossa tavallisen kuluttajan on miltei mahdotonta kyetä järkevästi vertailemaan halvinta ja itselleen sopivinta vaihtoehtoa. Toista se oli ennen vanhaan, kun Radiolinja ja Sonera hallitsivat markkinoita käytännössä kahdestaan.
Tuohon aikaan ruotsalainen Telia mainosti itseään televisiossa sloganilla "Onneksi on kolmaskin vaihtoehto". Eikö kuulostakin etäiseltä?
|
|
