| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Kurimuksessa nähdään, Ylä-Savo!
Kun hyppäät yli tämän pilkun, murahdan ja käännän kylkeäni noin 300 kilometrin päässä kahvipöydästäsi.
Kun sinnittelet tämän sepustuksen viimeiseen huutomerkkiin, läiskäisen kännykkäni torkkunappia ja siristän silmiäni Joensuun keskipäivän auringossa kuin likinäköinen myyrä, viki viki.
Ensimmäinen, neljän ja puolen kuukauden mittainen Ylä-Savon komennukseni päättyi 54 tuntia sitten.
Touhukkaan toimituksen arki vaihtuukin lähiviikoiksi akateemiseksi pelastusretkeksi ihmismielen syvimpään jazzjokeen, jossa käännöskajakkini melan varressa käyskentelevät elämästä hullaantuneet runoilijat sekä rusettikaulaiset professorit.
Ai niin, ja syyskuussa kuiskaan kajaanilaiselle liperilasselle merkilliset tavut "Don" ja "Tah".
Toivoin maaliskuussa Iisalmen supattavan korvaani samettiset salaisuutensa, mutta nuo tarut ovat kuin "Timpan lenkkiä" kiertävät, katuvaloissa kimaltelevat koslat; ohikiitäviä oktaanikangastuksia, joiden kyytiin haluaisi - muttei vielä ajoissa uskalla - hypätä.
Kohokohtia keväältä ja kesältä kertyi kokemussäkin pohjalle, kerta kaikkiaan.
Tapasin oikean intialaisen gurun, joka pyysi minulta anteeksi. Istuin Agrimarketin kahvipöydässä puolen metrin päässä muhkeasta parrasta, jota myös Juha Miedoksi kutsutaan. Olen myös mittaillut katseellani Ylä-Savon sisäsiittoisinta pytonia sekä jorannut yksin henkeään haukkovassa Janoisessa Puumassa.
Lisäksi epäilin Lapinlahdella, onko Leif "Ukkosenjumala" Segerstamilla maailman luovin AD-HD, yikes, zzzzzap.
Kävimme Iisalmen Sanomien kaksoisolentoni, tuon Rautalammin toivon, kanssa katsomassa taannoin tuoreimman Lepakkomiesrainan Kuvalippaan valkokankaalta.
Siispä sateista Pohjolankatua kotiin päin tallustellessani luonnostelin mieleni sarjakuvasivuille yläsavolaisia supersankareita.
Ylä-Savon yrittäjien vaaleakutrisen adoniksen, S-miehen. Paikallispoliitikko Jorma Peruskallion, jolle ilmaukset "strategiatarkastelupuitteet ", "neutraali suhtautuminen" sekä "pitkässä juoksussa" ovat kryptoniittia. Superturvepojan, joka rakentaa universumin suurimman sateenvarjon Kiuruveden Kaikonsuolle. Talkootyön ritarin, joka kannattelee kyläyhdistyksiä titaanisilla ja väsymättömillä harteillaan.
Sekä nuoren Lavatanssitoivottaren, Rumba-Riitan, jolle valkenee, ettei "fox" ollutkaan kettu.
Olen hieman pettynyt itseeni, sillä minulta jäi tällä erää kokematta liuta yläsavolaisia kohokohtia.
En ahminut ämpäreittäin mykyrokkaa Kellbergin baarissa. En lukenut sivuakaan Juhani Ahoa. En käynyt kertaakaan raveissa kannustamassa hassunnimisiä kaakkeja euron panoksella, miljoonien haaveilla. Enkä vieläkään ole ajanut metriäkään traktorilla.
Kuitenkin Ylä-Savosta jäi mansikanmakea maku kielelleni, jonka annoin laulaa laskeutuessani alas Marjahaan ramppia viime perjantai-iltana.
Bruce Springsteen kirvoitti silmäkulmiini miehisiä kyyneleitä hoilaten värssyjä ukkosten teistä, ja kampesin krääsällä kyllästetyn Mazdani ikkunan auki ja karjuin hämmästyneille vastaantulijoille seuraavat taikasanat tuulen leikkiessä kainuulaisilla pellavakutreillani:
"Semper fidelis, Ylä-Savo! Kuntavaalien kurimuksessa nähdään!"
|
|
