| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Koukussa
Se alkoi ensimmäisestä kokeilusta. Uskoin, ettei pieni maistiainen tekisi pahaa. Nuorena ja elämyshakuisena ihmisenä päätin olla uskomatta varoituksia. Eihän sen pitänyt olla mitenkään mahdollista, että ilmaisnäyte saisi aikaan pysyvän kierteen. Kuten arvata saattaa, toisin kävi.
Oravanpyörä oli valmis. Pian osa tuoreen ylioppilaan niukoista tuloista löysi uuden sijoituskohteen, johon rahaa upposi tasaisesti. Ilmaisnäyte ei tosiaan riittänyt, vaan lisää oli saatava heti.
Sain uusia ystäviä, jotka eivät olleet oikeita. Oikeat ystäväni eivät sulattaneet uusia tuttavuuksiani. Meitä nimittäin yhdisti ainoastaan yksi asia. Se sama, johon itsekin olin koukussa.
Yhä kasvava osa arkipäivistäni kului addiktion parissa. Kunnon töihin ei ollut halua mennä. Perustelin itselleni ja lähimmilleni, ettei heti kirjoitusten jälkeen tarvitse tehdä mitään. En uskonut siihen lopulta enää itsekään. Todellinen syy oli tämä pahe, jonka vaikutukset velloivat pahimmillaan useita tunteja päivässä.
Lopulta armeija pelasti minut. Kasarmi oli kuin vieroitusklinikka. Riippuvuutta ei voinut valvotuissa olosuhteissa toteuttaa. Kolme ensimmäistä viikkoa suljettujen porttien takana tuottivat aluksi suurta tuskaa. Himoa ja kärsimystä ei voinut sanoin kuvata.
Elämänrytmin täydellinen muutos oli kova sokki. Kuitenkin lopulta pääsin irti pienin askelin. En palannut enää edes satunnaiseksi käyttäjäksi. Elämä palasi normaaleihin uomiinsa palvelusajan jälkeen.
World of Warcraft on erittäin petollinen, mutta samalla uskomattoman kiehtova pelielämys. Moni suhtautui pelin julkaisuaikaan epäilevästi uuteen tulokkaaseen, sillä peliajasta maksaminen oli lähes ennenkuulumatonta.
Taloudellinen puoli unohtui kuitenkin nopeasti. Jo alkuvaiheessa pelaajat saivat tutkittavakseen uskomattoman laajan pelimiljöön, josta tekeminen ei koskaan loppunut kesken. Azerothista tuli useille, minullekin, toinen kotimaailma.
Massiivisia online-roolipelejä oli toki nähty ennenkin mutta World of Warcraft, WoW, teki sen, missä mikään peli ei ollut niin täysipainoisesti onnistunut. Se loi kiehtovan ja aidosti elävän maailman, jossa oli mahdollista viettää aikaansa ilman jatkuvaa etenemispainetta.
Azerothissa muun muassa vietetään joulua, pääsiäistä, ystävänpäivää ja halloweenia aivan normaalin kaavan mukaan. Onpa siellä pidetty parit aivan oikeat häätkin.
Uutuudenviehätyksen kaikottua vakavamielinen eteneminen on noussut WoW-maailmassa päärooliin. Alun upeat maisemat on jo nähty, ja nyt tuntuu olevan tärkeä ainoastaan kehittää pelihahmoa nopeasti. Pelin tuhannet pienet ja taiten tehdyt tarinat eivät enää saa ansaitsemaansa huomiota.
Onneksi on edelleen olemassa roolipeliin keskittyviä palvelimia pelaajille, jotka tahtovat elää Azerothissa mahdollisimman aidosti. Näillä palvelimilla pelislangin käyttö on tyystin kielletty.
Jos itse aloittaisin jälleen pelaamisen, menisin paljon mieluummin "Azsharaan nautiskelemaan ikuisesta syksystä toverini kanssa." kuin "Powerlevellaamaan alttia AZ:aan grindaten highlvl-maagin kanssa."
WoW on erinomainen esimerkki pelaamisen monista muodoista. Toisille menestys on tärkeintä, toiset ovat kuten minä ja tahtovat elää osana tarinaa ilman paineita olla kaveria parempi. Kilpailuhengen puutetta? Voi olla, mutta mukavat tarinat ovat silti mielestäni tolkutonta suorittamista parempaa ajanvietettä.
Jää nähtäväksi, kasvattaako pelin loppuvuodesta julkaistava Cataclysm-lisäosa tarinanhimon jälleen kunnon koukun mittoihin.
|
|
