| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Kokoomus, väärä valintani
Koko 21 -vuotisen elämäni aikana olen tehnyt harvoja valintoja, jotka olen jälkeenpäin kokenut vääräksi. Viime huhtikuussa tein kuitenkin väärän valinnan. Silloin äänestin Kokoomuksen kansanedustajaa.
Olen spontaani luonne ja teen valintani aina fiilispohjalta. Filosofiani on, että mikä tuntuu itsestä hyvältä, on varmasti oikea valinta. Huhtikuussa äänestyskopissa menin kuitenkin pahasti rämeeseen tämän teorian kanssa, ja nyt jälkeenpäin ajattelen, että valintaan olisi pitänyt käyttää enemmän aikaa ja varsinkin harkintaa.
Väärä valintani sai minut ajattelemaan muita elämäni isoimpia valintoja ja sitä, olisiko niihin pitänyt käyttää enemmän aikaa.
Uravalintani tein 15-vuotiaana, kun tajusin äidinkielen tunnilla osaavani kirjoittaa. Haaveilin teininä myös kirjailijan ammatista, mutta mietin yksinäisiä päiviä ja öitä pölyisessä nurkkakomerossa käsikirjoituksen kanssa, ja päädyin toimittajan ammattiin. Tässä valintatilanteessa oli ihan fiksua tajuta oman luonteensa rajat ja se, millaiseen ammattiin kykenee vielä 60 -vuotiaanakin.
Elämääni tänä vuonna suuresti vaikuttaneen valinnan tein viime tammikuussa, kun asuin vielä Vaasassa. Olin hakenut Helsingissä toimivalle Radio NRJ:lle harjoittelemaan ohjelmantuottajan töitä, vaikka jo hakemusta lähettäessäni olin varma, että ei radiosta kukaan perääni soittele. Hakemuskin oli sen mukainen, aivan vitsillä kirjoitettu.
Kuinka ollakaan, soitto tuli ja minulle tarjottiin kolmen kuukauden tuottajaharjoittelijan paikkaa Radio Nostalgiasta, joka on NRJ:n sisarkanava. Sain 24 tuntia miettimisaikaa.
Soittelin tietysti kotiin, että mitä ihmettä minä nyt teen. Vanhemmat neuvoivat, että jos koulu hoituu Vaasassa ja rahat riittävät, niin ei ole syytä, miksi harjoittelijan paikkaa ei kannattaisi kokeilla. Tein järkeä käyttäen laskelmia ja kaavioita, että kannattaako minun muuttaa toiselle puolelle Suomea palkattomaan harjoitteluun.
Oikeasti tiesin, että vaikka kaaviot näyttäisivät mitä, olisin junassa matkalla Helsinkiin. Fiilis oli näyttänyt valinnalleni suunnan, ja jälkeen päin voi sanoa, että valinta oli jälleen oikea.
Ai niin, ne syyt, miksi Kokoomuksen äänestäminen oli väärä valinta. Äänestin huhtikuun vaaleissa hyvää ystävääni, jonka olen tuntenut useamman vuoden ajan. Valintaa tehdessäni fiilikseni sanoi, että ystävää pitää aina tukea, ja päällisin puolin tiesin, että arvomme kohtaavat. Hyvä fiilikseni sumensi sen seikan, että vaikka arvoni kohtaisivat ystäväni kanssa, eivät arvoni välttämättä kohtaa puolueen kanssa. Äänestettyäni Kokoomuksen kansanedustajaa annoin ääneni puolueelle, joka ei vie asioitani eteenpäin.
Minun, pienituloisen opiskelijan, jolla ei ole aikomustakaan koskaan olla oma työnantajansa, ja jonka perheellä ei edes ole yrittäjätaustaa, olisi ehdottomasti pitänyt äänestää puoluetta, joka pitää kaltaisteni puolia oikeasti teoin, ei vain paperilla. Yhteisöllisyyttä ja yhteistä huolenpitoa kannattavan ei kannata äänestää yksilön toimintaa korostavaa puoluetta ja niin edelleen. Että näin, karille karahti.
Toivon Jyrki-boylle parempia valintoja Säätytalolla.
|
|
