| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Kohmettua voi myös helteellä
"Hebu kwenda dola kwa zaidi ya kinamasi swing."
???
No sehän on tietenkin tummahipiäinen kapteeni Gome, joka Ylen tuottamassa uudessa Tuntemattomassa sotilaassa komentaa swahilin kielellä joukkojaan.
Alkuperäisversiossa se oli kuitenkin kapteeni Kaarna, joka huudahti: "Mennäänpäs mokoman suon yli, että heilahtaa."
Ylen produktiossa Riitaoja vissiin sotkee Lehdon suohon ja Koskela paskantaa kettinkiä.
Tummaihoinen marsalkka Mannerheim? Ei sitä moni poika olisi moista keksinytkään.
Ja tästähän seuraa automaattisesti se, että tummaihoisia kutsutaan jatkossa yleisesti marskeiksi.
Ainakin siihen saakka kunnes marski-sana kriminalisoidaan rasistisena ilmauksena.
Osataan sitä toki muuallakin katsella sankaritarinoita sormien läpi.
Lauantaiehtoona iltavuoron jälkeen jäin toljottamaan televisiosta Punainen paroni -nimistä elokuvaa.
Hämmästykseni oli suuri, kun saksalaisvalmisteinen elokuva alkoi. Legendaarinen ensimmäisen maailmansodan hävittäjä-ässä Manfred von Richthofen (Matthias Schweighöfer) samoin kuin hänen taistelutoverinsa puhuivat englantia.
Sakemannit vissiin ajattelivat, että elokuva menee paremmin jakeluun vihollis- eli engländer-versiona.
Zum Teufel!
Samaan aikaan Venäjällä kolme naista tuomitaan kahdeksi vuodeksi vankilaan huliganismista.
Tapaukseen sen tarkemmin kantaa ottamatta törmäämme jälleen kielikysymykseen.
Suomalaiset kuten muidenkin maiden perhelehdet ovat auliisti julkaisseet kyseisen performanssiryhmän nimen Pussy Riot.
Jotenkin rohkenen epäillä, ettei kysymys ole mistään Kissimirrin Kapinasta.
Työasiat tunkivat joitakin öitä sitten jälleen uniin.
Olin käräjäsalissa jutun teossa. Syytettyjen, joita oli melkoinen liuta, asianajajat ja syyttäjä kävivät tiukkaa juupas-eipäs-väittelyä.
Ja minulla ei ollut harmainta aavistustakaan, mistä jutussa oikein on kyse.
Tiedustelin vaivihkaa asianajajilta haastehakemusta nähtäväkseni, jotta ymmärtäisin mikä on istunnon aihe. Eihän ne muuta kuin möllöttivät.
Kello oli jo melko paljon ja toimitukseen alkoi tulla pieni kiire. Juttu olisi saatava väännetyksi ennen kuin lehti menee niin sanotusti kiinni.
Sitten salin oikealta laidalta minua lähestyi ystävällisen näköinen mies, joka antoi kirjekuoren ja sanoi: "Tästä voisi olla sinulle hyötyä."
Hyvä etten riemusta kiljaissut. Kiitin ja lähdin kiitämään toimitusta kohti.
Puolijuoksua ohitin toimitussihteerin, Luttisen Kaitsun, ja totesin: "Pidä sivu vielä auki, juttu tulee tuota pikaa."
Istahdin työtuolille ja aukaisin kirjekuoren.
Kuoressa oli, mikäpä muukaan kuin Hämähäkkimies-sarjakuvalehti.
Stressiunia kai ne tuommoiset ovat.
Niin kuin sekin taannoinen uni, jossa olin todistamassa lentokoneen putoamista.
Olisiko ollut huljakka Hercules-kuljetuskone tai jokin muu Nato-yhteensopiva vekotin, joka tuli jyrkässä kulmassa maata kohti. Kiiruhdin puolijuoksua metsikön läpi onnettomuuspaikalle.
Pellolta koneen kappaleiden keskeltä nousi sankka savupilvi. Tempaisin kameran laukusta ja valmistauduin ottamaan karmivasta näystä elämäni uutiskuvan.
Kamera oli, totta kai, umpijäässä.
Aika erikoinen kohmettumistapaus heinäkuisena hellepäivänä.
|
|
