EmediateAd

Kirosana Talvivaara

2.6.2012 7:07 Kimmo Kivelä

Harvasta asiasta on viime aikoina otettu alueemme kansanedustajiin yhtä paljon yhteyttä kuin Talvivaaran kaivokseen liittyen.

Kansalaiset ovat olleet perustellusti huolissaan Talvivaaran ympäristövaikutuksista. Lintukuolemat, järkyttävä kuolemantapaus sekä puheet kalojen korkeista myrkkypitoisuuksista saavat hiljaiseksi. Kaivoksen läheisyydessä sijaitsevien vesistöjen äärellä olevat kesämökit ovat menettäneet arvonsa, valumia on jo Syvärillä Nilsiässä ja onpa kait kuopiolaisten rakastama Kallamerikin pian uhattuna.

Myönnän suhtautuneeni ensimmäisiin viesteihin Viherpiipertäjien kouhotuksia -asenteella. Mutta hyvin nopeasti tajusin, että huu-haan sijasta on kyse äärimmäisen vakavista asioista.

Talvivaaran kaivokselta odotettiin paljon. Sen uskottiin tuovan työtä ja leipää ja sitä se on tehnytkin. Suoraan ja välillisesti. Reilut pari vuosikymmentä sitten toimin ensimmäisessä papin palveluspaikassa Rautavaaralla, josta myös lähdettiin Talvivaaralle euroja hankkimaan. Kaivoksen toimintaa käynnistettäessä vakuutettiin, että käytettävä teknologia on uusinta uutta ja maailman parasta. Sisäinen kiertojärjestelmä, joka sisältää ekosysteemin, jossa bakteerit tekevät liuotustyön on sataprosenttisesti ympäristöystävällinen ja riskitön.

Todellisuus on ollut jotain aivan muuta. Talvivaaran piittaamatonta toimintaa ja ylimielistä asennetta on seurannut koko kaivostoiminnan maineen tahraantuminen.

Raaka-aineiden maailmanmarkkinoiden hintakehityksen myötä kaivostoiminta on pitkän tauon jälkeen uudelleen pop. Takavuosina merten takaa tulleiden yhtiöiden lähettiläät vierailivat usein Savossakin tutkailemassa edellytyksiä kaivostoiminnan aloittamiseksi.

Edellinen eduskunta viime töinään hyväksyi uuden kaivoslain, joka tuotiin eduskunnan hyväksyttäväksi valtavalla kiireellä. Lain valmistelu oli myös hyvin salakähmäistä eikä sen ympärillä käyty riittävästi kansalaiskeskustelua. Ja jälki on sen mukaista.

Olisikin tärkeää, että kaivoslaki pantaisiin pikaisesti uusiksi ja valtion rooli kansallisvarantojensa haltijana olisi nykyistä paljon aktiivisempi. Suomi tarvitsee kaivosteollisuutta, se tuo työtä ja toimeentuloa. Mutta pelisääntöjen tulee olla selkeät eikä toiminta saa aiheuttaa kohtuutonta ja korvaamatonta haittaa kauniille luonnollemme.

Tein jo maaliskuussa eduskunnassa yhdessä kahden muun ryhmätoverini kanssa keskustelualoitteen, jotta eduskunnassa keskusteltaisiin kaivostoiminnan ympäristöriskeistä. Tänä keväänä keskustelua ei kuitenkaan tulla käymään.

Ajoittain olen hämmästellyt eräiden kansanedustajien vähättelevää suhtautumista Talvivaaran ympäristöongelmiin puuttumiseksi. Selittävätkö pöytälaatikosta mahdollisesti löytyvät Talvivaaran osakkeet tätä vaiteliaisuutta?

Kuluneella viikolla eduskunta kävi lähetekeskustelua lisäbudjetista. Siinä on paikallisesti ja alueellisesti tärkeitä ja piristäviä asioita, mutta savolaisille ei ole luvassa kuin lämmintä kättä.

Pääasia lisäbudjetissa on kuitenkin 1.44 miljardin "jäsenmaksu" , kun Euroopan Vakausmekanismi (EVM) perustetaan. Tämä tarkoittaa käytännössä toimenpiteitä Kreikan ja mahdollisesti pian eräiden muidenkin maiden sekä koko euro-valuutan pelastamisyrityksiä. Taas kerran!

Ja mikä hassuinta, Suomen pitää ottaa itse velkaa sijoittaakseen mainitun summan EVM:n perustamiseksi. En ymmärrä, enkä liene ainoa! Vaikeuksissa oleville euromaille eurojärjestelmä on samanlainen vankila kuin vahva markka Suomelle 1990-luvun alussa.

Kirjoittaja on perussuomalaisten kansanedustaja.

Kommentoi artikkelia

Kommentit

Kommentoi