| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Jyrkän jaffaa maistamassa
Kyllä tuo unimaailma on sitten ihmeellinen.
Ei tästä montakaan yötä ole kun näin aivan käsittämättömän unen, jossa puurot ja vellit menivät enemmän kuin sekaisin. Mutta, mutta - kovin ajankohtainen uni kuitenkin oli.
Unessa ajelen muina miehinä Talvivaaran kaivoksella Pekka Perän perässä. Molemmilla on kaivosajoneuvot allaan, poljettavat sellaiset.
Kiivaasti puuskuttava Perä saa ajoneuvonsa parkkeeratuksi kaivoksen saostusaltaan äärelle.
- Siellä niitä nyt on, hän hönkäisee.
Altaassa käy kiihkeä kuhina, kun kohtalaisen kokoiset liskot ramppaavat matalassa vedessä mikä mihinkin suuntaan.
- Ne ovat muukalaisleguaaneja eli "granneja", Perä jatkaa.
"Granneja?", toistan kysyvästi.
- Katsoppas tarkemmin, Perä puuskahtaa ja sieppaa yhden, arviolta metrin mittaisen liskon hännästä kiinni.
Välittömästi kun näen liskon vaalean pääkarvoituksen ynnä silmien ympärillä olevat mustat laatikkomaiset alueet, liskon kutsumanimen alkuperä selviää. Aivan ilmetty Juhan af G.
Perä posmittaa jotain laitoksen jätevesien sisäisestä kierrosta, jota varten liskoja kasvatetaan.
- Pätäkkää tarvitaan - ja paljon, Perä painottaa ja läiskäisee kämmenellään paksua takalompsaansa.
Sitten singahdamme, älkää edes kysykö miten, Jyrkälle.
Hämmästykseni on suuri, kun näen kosken sillankorvaan riimuilla kiinnitetyn jättimäisen "grannin".
Otuksella, joka painaa varmaan kymmeniä tonneja, on pituutta arviolta kolmisenkymmentä metriä.
Perä puhuu, tällä kertaa, jättiliskon sisäisestä kierrosta.
Kuin parahiksi Talvivaaran suunnalta saapuu vaahtoavaa vettä.
Kainuun Ely-keskuksen matelijoihin perehtyneet limnologit kampeavat pikavauhtia liskon hirmuiset leuat auki tunkeilla.
Vaahtoava vesi ohjautuu sillan toiselle puolelle asetetun valtavan suppilon kautta suoraan liskon syömäaukkoon, missä kitapurjeet veden paineesta pullistelevat.
- Pötsi, verkkomaha, satakerta ja juoksutusmaha, Perä valottaa liskon sisäiseen kiertoon perustuvaa jäteveden puhdistusstrategiaa.
Jättiläinen paisuu silmissä ja hetken kuluttua sen takapäästä alkaa kuohuta keltaista nestettä.
Liskon alajuoksulta Perä punnertaa suuren lasipurkillisen vettä, ottaa hörpyn ja tarjoaa Yellow riveriä hyräillen "Jyrkän jaffaa" muillekin.
Olenhan siellä minäkin, joten maistan.
Ihan ok aromi. Mitä nyt väri saa aikaan ylimääräisiä puistatuksia.
Koska yksi "granni" ei vielä kaikille jätevesille kesää tee, Perän mukaan suuria otuksia on tarkoitus kahlita muihinkin Vuoksen vesistön koskiin.
Jyrkän pilottiyksilön toimintavarmuudesta ja ennen kaikkea sen käyttöiästä on toki ensin saatava riittävästi kokemuksia. Kertakäyttöliskoihin ei ympäristöllisistä syistä tietenkään kannata satsata.
Sitten jo katselemme Perän kanssa töllöä kaivoksen jälkikäsittelylaitoksen kahvihuoneessa. Hätkähdän, kun kaivospomo alkaa hillua tietyn mainoksen aikana.
Siinä jussipaitainen pohojalaismies kippaa kaivovettä ahnaasti naamariin, pyyhkäisee suupieliään ja kehaisee: "Soon meiltä eikä meirän grannista."
Säpsähdän hereille. Kaikkea sitä näkee, kun tähän ikään unissaan ehtii.
Jotta muistaisin aivomyrskyn ydinkohdat myöhemmin, raapustan ne paperilapulle.
Lista on varsin lyhyt: "granni", Perä, pätäkkä ja pötsi.
|
|
